Kaunokirjallisuudessa on tavattu tehdä töitä ja julkaista omalla nimellä. Sala- tai taiteilijanimen käyttämisellä on yleensä ollut joku peruste, mahdollisesti jopa teoksen sisältöön liittyvä.
Sarjakuvataiteilijat ovat vasta myöhempinä aikoina alkaneet käyttää omaa nimeään teoksen kannessa. Sarjakuvat olivat alempaa populaarikulttuuria, ja esimerkiksi Herge teki sarjakuvansa nimimerkillä, koska halusi säästää oman nimensä sitä aikaa varten kun hän olisi oikea taiteilija. Aina 1970-luvulle saakka Euroopassa sarjakuvat tehtiin nimimerkeillä ja Amerikassa suuri osa tekijöistä jäi kokonaan pimentoon.
#satasarjista2019 -haaste kärsii laajemminkin suorasta kirjallisuusajattelusta. Tämä on yksi ongelmallisista kohdista.
Laitan tähän kohtaan Peyon Johanneksen ja Pirkaleen. Niistä kirjoitin kesällä 2018 laajasti.
1 kommentti:
seuraava osa.
Lähetä kommentti