Tottin ja linnanrakentajien muistomerkki

Vuonna 1975 tuli kuluneeksi 500 vuotta Olavinlinnan rakennustöiden aloittamisesta. Muiston kunniaksi Savonlinnan kaupunki oli tilannut Aimo Tukiaiselta julkisen veistoksen E. A. Tottin ja linnanrakentajien kunniaksi.

Alueen ilmatilaa hallitsevat lokit myös muistavat tavallaan linnanrakentajia.

Saharan laidat

Heinäkuun yhdeksäs valtioksi valtioiden joukkoon korotettiin Etelä-Sudan. Saharan itälaidalla Sudanin sisällissodassa saatiin aselepo aikaiseksi 2005 ja kansanäänestyksessä ilmaistussa tahdossa uusi maa sai perusteensa.

Autiomaan toisessa päässä Atlannin rannikolla Länsi-Saharan itsenäistyminen ei ole sujunut samaan malliin. Pohjoinen Marokko miehittää maata, ainakin sen keskeisiä osia, ja Etelä-Algeriaan ja Mauretaniaan paenneita vapaustaistelijoita vastaan on rakennettu valtavan pitkä heikkamuuri.

Sudanissa sisällissota alkoi jo ennen maan itsenäistymistä 1955. Samoin Länsi-Saharassa ennen Espanjan luopumista alueen siirtomaaherruudesta 1975.

Länsi-Saharan tilanteesta on Hannu Pesonen kirjoittanut reportaasin Hiekalle rakennettu elämä (Like/Pystykorvakirjat 2007). Vaikka teos on jo joitakin vuosia vanha, olennaisia muutoksia alueella ei ole tapahtunut.

Sudanissa maa jakaantui islamilaisen pohjoisen ja kristillisen etelän erilaisten kulttuurien törmäykseen. Sopimista ja rauhantekoa joudutti etelästä löydetty öljy, sen taloudellinen hyödyntäminen kärsi taisteluista. Maailmanmarkkinoille mustaa kultaa viedään pohjoisen kautta, joten rahallista hyötyä rauhasta on molemmille osapuolille.

Sudanin ja Etelä-Sudanin rajalle jäi vielä Abyein öljyrikas maakunta, jonka kohtalosta päätetään myöhemmin. Tarkoitus on, että alueen asukkailta kysyttäisiin kumpaan maahan he jatkossa haluavat kuulua. Tällä hetkellä pohjoisen ja etelän hallituksilla on erilainen käsitys kenellä kaikilla on äänestysoikeus.

Länsi-Saharan kohtalo 1970-luvun alkupuolella jätettiin kansanäänestyksessä päätettäväksi. Siirtomaaisäntä Espanja kokosi äänestysluettelot vuonna 1974 ennen alueesta luopumistaan.

Vielä tähän päivään mennessä ei äänestystä ole pidetty. Marokko piti aluetta omana maakuntanaan vedoten 1900-luvun alussa eri berbeeriheimojen kanssa tekemiinsä liittolaissopimuksiin. Pesonen mukaan kansainvälinen oikeus on todennut nuo sopimukset pitämättömiksi, harvoinpa liittolainen toisen liittolaisen osaksi muuttuu.

Länsi-Saharan asiaa ajaa Polisario. Maan on ehtinyt jo tunnustaa n. 80 valtiota, joista pääosa toisia kehitysmaita.

Hannu Pesonen katsoo, että Länsi-Saharan tilanne on nykyisellään edullinen Euroopalle ja Euroopan Unionille. Siksi Marokon miehitystä ei pyritäkään kumoamaan.

Ensinnäkin heikkamuuri pidättelee siirtolaisvirtoja. Maitse ei Länsi-Afrikasta tulla hiekkamuurin ja miinakenttien yli Marokkoon ja Algeriaan tavoittelemaan kyytiä Euroopan puolelle.

Toisekseen Marokko on antanut Länsi-Saharan kalavedet eurooppalaisten käyttöön edullisin ehdoin. Kalakannat ovat Länsi-Saharan ainoa luonnonvara, mailla on vain erämaata, jota kiertevät heimot laidunsivat. Hiekkamuuri estää perinteisten kulkureittien käyttämisen ja länsisaharalaiset asuvat pääasiassa Etelä-Algeriassa pakolaisleireillä.

Länsisaharalaisten leireistä on viime vuosina tullut tv:n matkaohjelmien vakiopaikka ja extremematkailijoiden turistikohde. Esimerkiksi Michael Palin vieraili leirillä Saharan kierroksellaan.

Länsisaharalaisia merkittiin 1974 äänestysluetteloihin vajaat seitsemänkymmentätuhatta. Marokkolaisia on vuonna 1975 alkaneen miehityksen jälkeen muuttanut maahan noin 170,000. Vuonna 2000 YK:n johdolla uusittuun äänestysluetteloon hyväksyttiin 86,425 äänestäjää. Maahanmuuttaneet marokkolaiset tekivät luettelosta yli 131,000 valitusta.

Sudanin Abyein maakunnan äänestysluetteloiden kokoamisessa on samankaltaisia ongelmia. Etelä-Sudan hyväksyisi vain paikallaan pysyvästi asuvat, pohjoinen tahtoisi mukaan kiertelevät heimotkin.

Molemmilla Saharan laidoilla siis taktikoidaan. Onneksi äänestäjäluetteloihin mahdollisesti hyväksyttäviä ei asein kummassakaan päässä karsita. Länsi-Saharassa on ollut aselepo jo vuodesta 1991.

Kyyninen Tappaja

Jacamon & Matz
Tappaja, osat 1-3
suom. Minna Koukku
Apollo 2010
184 s.

[Tappaja: osat 1-3, 4-5]

Monien eri salanimien turvissa kulkeva väkijoukkoon solahtava melkein persoonaton palkkamurhaaja istuu Pariisissa pimeässä huoneistossa ja odottaa. Kohde odotuttaa, assassiini alkaa kyllästyä ja kertaa mielessään elämäänsä.

Opiskeluaikoina hänet pestattiin "pelottelemaan", keikka sujuikin odotettua totaalisemmin. Tappaja sai alkunsa ja ylimääräisen bonuksen.

Alkoi ammattilaisura. Tappaja valmistautui huolellisesti, iski kylmäverisesti ja katosi jälkiä jättämättä.

Apollon viime vuonna julkaisemassa aloitusniteessä on kolme ensimmäistä osaa Tappajan seikkailuja: Pitkä odotus, Noidankehä ja Velka.

Analyyttisen kylmäverinen Tappaja herpaantuu hetkiseksi Pariisissa ja saa peräänsä tarinan ainekset, joista hyvinkin pitkän albumisarjan saa tehtyä.

Matzin käsikirjoitus muistuttaa mieleen kioskidekkareista tutut asenteet. Tappaja järkeilee maailman synkkäsävyisesti, oman työnsä hyväksyvään malliin. Ystävällisyydellä ja toisten huomioonottamisella ei ole minkäänlaista sijaa.

Intohimot, omistautuminen ja elämän pienet ilot vääntyvät naurettavuuksiksi, vitseiksi. Tappajan naissuhteet ovat mekaanisia. Muita ystäviä ei taida olla.

On tappajalla unelma, valmiiksi hankittu pakopaikka Etelä-Amerikassa. Sinne hän vetäytyisi eläkkeelle ihan kohta, vielä muutaman palkkamurhan jälkeen. Kun eläkekassa tulisi täyteen.

Tokko koskaan tulee.

Luc Jacomon piirrosjälki on nautittavaa sarjakuvan perusilmaisua. Muutamin harvoin paikoin kuva pirstaloituu tai hämärtyy maltillisesti Tappajan mielenliikkeiden havainnollistamiseksi.

Tällaisilla miesten maailman kuvauksilla on oma vankkumaton lukijakuntansa. Toivottavasti ovat löytäneet taidokkaasti tehdyn Tappajan.


* Kustantaja Apollon Tappaja-sivut.

Isä Maon aika

P. Ôtié ja Li Kunwu
Minun Kiinani 1. Isän aika
suom. Saara Pääkkönen
WSOY 2011
256 s.


[Isän aika][Puolueen aika]

WSOY on ottanut julkaisuohjelmaansa Li Kunwun ja Kiinan vaiheita käsittelevän kolmiosaisen sarjakuvaromaanin Minun Kiinani. Ensimmäinen osa Isän aika ilmestyi keväällä.

Lin (s. 1950) ja maolaisen Kiinan (s. 1949) tarinat sattuvat ajallisesi mainiosti päällekäin, näin Li Kunwun kokemuksien kautta on saatu kasaan, ainakin ensimmäisessä osassa, koko valtakunnan, maolaisen dynastian kuvaus yksilön kertomuksena.

Kiinalaiseen traditioon, kommunismin aikana tai ennen sitä, ei kuulu yksilön korostaminen.

Kolmekymmentä vuotta propagandaa Kiinan kommunistiselle puolueelle piirtänyt Li Kunwu on taitava pensselinsä kanssa, mutta ranskalaisen, kymmenen vuotta Kaukoidässä asuneen P. Ôtién apua hän on tarvinnut etenkin tunnemuistojensa esiinkaivamisessa ja länsimaalaisen ajattelutavan ymmärtämisessä. Onhan Minun Kiinani kuitenkin länsimarkkinoille suunnattu teos, alkuteos ilmestyi ranskaksi.

Vaikka teoksessa kerrotaankin Lin tarinan pohjalta, niin päähenkilönä on 1955 syntynyt Xiao Li. Näin on saatu kerrontaan vapautta yhdistellä maan vaiheita kokijan henkilöhistoriaan.

Ensimmäisessä osassa on Pierre Haskin esipuhe, joka valaisee kiinalaista historiallisten ajanjaksojen mittaamista. Aikakausi on dynastia, sellaiseksi siis kommunistinen aikakin on omassa erityislaatuisuudessaan hyväksytty. Dynastiat jakautuvat sukupolviin, joista ensimmäinen oli Maon (k. 1976), Suuren ruorimiehen. Sitä seurasi Deng Xiaopingin (k. 1997), Pienen ruorimiehen aika.

Haski ja ehkä kiinalaisetkin sukupolvia listatessaan taitavat sokeutua lähihistoria näennäiselle tapahtumarikkaudelle. Nykyinen, väistymässä oleva Hu Jiantao (s. 1942, pääsihteeri vuodesta 2002) olisi maolaisen dynastian "neljäs sukupolvi". (Tästä aikakausien ongelmasta kirjoitin aikaisemmin otsikolla Mitä aikakautta elämme?)

Isän ajassa käydään läpi Xiao Lin koulu- ja armeija-aika. Teos päättyy dramaattisesti Suuren ruorimiehen kuolemaan. Ilmoittamisen hetkenä Pikku-Li kasvoi aikuiseksi. Lapsi, jonka ensimmäisiksi sanoiksi oli yritetty opettaa "Mao zhuyi wansui!" (Eläköön puhemies Mao kymmenentuhatta vuotta), tunsi koko elämän mahdottomaksi kuolinuutisen kuultuaan.

Xiao Lin elämä ja koulutus oli todellakin vahvasti alusta alkaen Maon käskyjen ja ajatusten seuraamista. Aina ei ollut yksiselitteistä vastausta Maon tahdosta, joten uskollisten piti kehittää oma ympäripyöreä kielensä. Li-parka oppi sen liiankin hyvin, hänen tyttöystävänsä kosiessa kirjeitse (tai itseasiassa pyytäessä "pitkäkestoiseen suhteeseen", kulttuurivallankumouksessa avioliittoinstituutio oli hävitetty feodaalisena jäänteenä) Xiao Li vastasi omasta mielestään myönteisesti, mutta tuleva kumppani ymmärsi viestin päinvastoin. Pitkäkestoinen suhde ei alkanut.

Maon ajan suuret uudistukset heijastuivat kaikkien elämään, viimeistään aktiivinen kansalaistoiminta piti siitä huolen. Koululuokat luonnollisesti olivat täysin rinnoin mukana tavoitteiden saavuttamisessa. Ajoittain kansallakin oli vaikeuksia hyväksyä sille syötetty propaganda, faktat sotivat niin selvästi sitä vastaan.

Silti Mao oli suurin. Jälkikäteenkin on myönnetty vain, että joissakin asioissa puhemies teki virheitä.

Kaikki tahdottiin ymmärtää parhainpäin. Esimerkiksi vuoden 1976 uuden kuuvuoden ensimmäisenä päivänä Mao lausui kansalle runon Linnun kysymys ja vastaus:

Valtava lintu lensi 90 000 peninkulmaa
sinitaivas selässään,
katse maata lakaisten.
Ruokaa riittää vielä
perunat on keitetty
lisätään liha.
Ei maksa vaivaa paukutella.

Runoa ja sen sisältämää symboliikkaa kansalaiset ruotivat kuukausia.

Ranskalais-kiinalainen yhteistyö on synnyttänyt mainiota jälkeä. Ensimmäinen osa herättää odotuksen mitä jatkossa seuraa. Isän aika on vetävä ja koukuttava aloitus trilogialle.

Kesäsarja: Tavarajuna 8/10

(edellinen)

(jatkuu)