Tytti Heikkisen Läski XL

Tytti Heikkisen uudessa kokoelmassa Varjot astronauteista (Kirja kerrallaan, 2009) puhujana, tai pikemminkin nettikirjoittelijana, on pitkin matkaa nimimerkki "Läski XL". Tämä neito aloittaa turinointinsa otsakkeen 'Ryhävalaan tasoa' alta.

Vittu oon läski vaikka muut on laihoja. Oon kyl lyhytki,oonko läski vai lyhyt ? Nokyl mä oon nii hirvee läski ettei mitn järkee...

Jo nimimerkki johdatti ajatukset naisten vaatekokoihin. Plaza.fi:ssä lokakuun 11. 2006 on arveltu, että

Vaatekoot ihan pimeitä! Olin ennen 38-kokoinen nainen, nyt olen ilmeisesti 40 joka on entinen 38. Zarasta joudun ottamaan L tai XL kokoisia

Minkä kokoinen Heikkisen nettikirjoittelija on, jos hän määrittelee itsensä XL:ksi?

Roomalaisena numerona XL on neljäkymmentä. Naisten vaatekokona XL ei kuitenkaan vastaa neljääkymmentä, vaan vastine on pikemminkin 42. Näissä läskeysasioissa XL on siis 42, jos vaatekoolla tätä asiaa pystyy ylipäätään mittaamaan.

Kauppojen mukaan myydyimmät vaatekoot ovat 38-42. Vaateteollisuuden tarpeisiin suomalainen nainen määriteltiin viimeksi vuosituhannen vaihteessa. Noin 1500 15–84-vuotiasta mitattiin 81 eri paikasta. Tulosten mukaan keskiverto on 164,5 senttiä pitkä ja käyttää vaatekokoa 40. Kaupan tarjottujen asusteiden vaatekokoja hieman muutettiin keskivertomittausten perusteella, mihin plaza.fin keskustelija viitannee.

42 on siis vaateteollisuuden mukaan keskivertoa vaatekoon suurempi. Ei varmaankaan läskiksi nimiteltävä? Sitä paitsi, jos vaateteollisuuden antamia prosentteja kokojakaumasta laskee, niin koko 40 tai pienempi on 49,6 prosentilla naisista. Mediaani asettuu siis juuri koon 42 kohdalle.

Läski XL taitaa tämän aavistaa. Että laskelmissa jujutetaan. Hänellä on oma kaavansa, jolla voi laskea miehen vehkeen ennustepituuden:


Standardisoimisliitto on vuonna 2005 määritellyt myös kirjainkoot uusiksi. Sekä miehillä että naisilla ne määräytyvät vain ja ainoastaan rinnanympäryksen mukaan. L on naisille, joiden rinnanympärys on 98-106 senttiä (SFS-EN 13402-3). Miesten koko on isompi, 102-110 senttiä. XL siis naisille, joiden rinnanympärys on yli 107, mutta alle 119.

Naisten kirjainkoot: XXS (rinnanympärys 66-74), XS (74-82), S (82-90), M (90-98), L (98-106), XL (107-119), XXL (119-131) ja 3XL- (131- ). (finatex)

Ajelehtelusta Heikkisen kokoelmassa on laajemminkin kyse. Silti kokonaisuus on yllättävän ehyt ja tasapainoinen - jos sellaista termiä tässä yhteydessä voi käyttää.



* Naisten vaatetuksen mittataulukko (96 s., sisältää tiedot kaikista 81 mittauksesta)
* Tytti Heikkinen: Varjot astronauteista (poEsia)

Tuiran Sisarukset

Tuiran koulun viereiseen puistikkossa ollut Martti Tarvaisen (1897-1985) pronssiin valettu patsas Sisarukset (1960) on palannut paikalleen parin vuoden varastossa olon jälkeen. Puistikkoa ja sen rakenteita on kunnostettu, ja työ on edennyt sellaiseen vaiheeseen, että patsas on voitu tuoda takaisin vesialtaaseensa.

Patsas siirrettiin pois hyvissä ajoin ennen remontin aloittamista, koska muutamat turvallisuudesta huolestuneet vanhemmat olivat ottaneet yhteyttä kaupunkiin. Aiheensa mukaisesti (pikkuveljeään veteen houkutteleva isosisko) patsas oli sijoitettu altaan reunaan, huolestuneet vanhemmat kokivat, että pronssilapset huokuttelivat oikeita lapsia altaan reunalle kiipeilemään. Kivikkoiseen veteen putoaminen saattaisi olla vaarallista.

Sisaruksia onkin nyt siirretty keskemmälle allasta.

Eilen iltapäivällä ohikulkiessa havaitsin, että patsaan lapset ovat muunkinlaisen huolenpidon kohteeksi päässeet. Liekö syynä huolehtuneet vanhemmat, sikainfluenssa vaiko vain työmaalle unohtuneet suojaimet?

Lappeteläinen, Lapveteläinen, Valta (LLV-sukuseura)

Silloin tällöin saan yhteydenottoja sukuseuraamme ja sen sukututkimukseen liittyen. Kykyni mukaan olen vastannut ja ohjannut ihmisiä sukuseuran omille sivuille. Seuran nimi lyhennettynä on LLV-sukuseura ja sen nettisivut ovat osoitteessa www.llv-sukuseura.fi. Syystä tai toisesta seuran sivuja on hankala hakukoneilla suoraan tavoittaa. Linkin kautta sivuille ainakin pääsee.

* LLV-sukuseura

Tapio Nurmela ja Jaakko Louhio ovat tehneet leikkimielisen eliittimittarin Nomen est omen. Se perustuu netissä oleviin tietokantoihin ja sen avulla voi vaikka oman sukunsa eliittiasteen määritellä.

Muuttujia on kuusi. Ensiksi mittari tarkistaa Väestörekisterikeskuksesta nimenhaltiojoiden määrän. Lappeteläisiä rekisterissä on 960, Lapveteläisiä 336 ja Valtoja 1333. Mitä pienempi suku, niin sitä oletettavammin se kuuluu eliittiin. Kone antaa Lapveteläisille 5 eliittipistettä, muille ei lain.

Seuraavaksi tutkitaan kansanedustajamatrikkeli. Kaksi Valtaa ja yksi Lapveteläinen ovat edustaneet kansaa, eliittipisteitä kertyy kuitenkin epäreilun oloisesti: Valloille 320, Lapveteläisille 635!

Kansallisarkiston Vuosien 1939-45 sodissa kaatuneiden tietokannasta etsitään kaatuneiden määrää. Eliittimittausta kiinnostaa kaatuneiden upseerien määrä. Niitä ei näillä sukunimillä löydy. Ei siis lisäpisteitä.

Vuosien 1640-1852 ylioppilasmatrikkelistakin tiedot tarkistetaan, mutta suomenkielisten talonpoikaissukujen osalta haku harvoin tuottaa eliittipisteitä. Moni opinkäynyt muutti sukunimensä, eikä siis tässä vertailussa taustalleen arvostusta tuo.

Viides vertailupaikka on SKS:n Biografiakeskus. Moniko sukunimellä varustettu on Kansallisbiografian noin yhdeksäntuhannen arvostetut joukkoon päässyt? Näistä kolmesta ei yksikään.

Viimeiseksi eliittimittari vierailee Kuvataidematrikkelissa. Valloista siinä mainitaan yksi, 80 pistettä. Muille ei lisäpisteitä.

Lopputuloksen Nomen est omen -eliittimittari antaa prosentteina. Lappeteläiset ovat puhtaita tallukoita nollallaan, Valloille mittari värähtää kahdeksan kohdalle. Sukuseuran korkeinta eliittiä ovat siis Lapveteläiset 12,8 prosentin tuloksella.

Vertailua tärkeämpää tässä palvelussa on tehdä julkisia tietokantoja tunnetuiksi. Testin tehtyään saa myös suorat linkit kunkin osa-alueen tuloksiin. Niitä tarkastelemalla tieto omasta suvusta tai sukunimestä saattaa kasvaakin.


* Nomen est omen -eliittimittari

Charles M. Schulzin museo

Tänään 1950 julkaistiin yhdysvaltalaisissa sanomalehdissä ensimmäinen Tenavat -sarjakuva. Siitä alkoi pitkä jatkumo, joka loppui 17 897 strippiä myöhemmin vuonna 2000. Schulz kuoli loppumista edeltäneenä päivänä.

Tänä vuonna on kulunut 50 vuotta Tenavien rantautumisesta Suomeen. Viikkosanomat ja Ilta-Sanomat alkoivat julkaista sarjaa syksyllä 1959. Mummolan vintillä olleista vanhoista Viikkosanomista minäkin ensikosketuksen värillisiin Tenaviin sain.

Tenavien 50-vuotista taivalta Suomessa juhlistetaan Päivälehden museon vaihtuvassa näyttelyssä, joka on esillä vielä tämän kuun 25. päivään saakka.

Pitkäaikaisesta sarjakuvasta tuli huippusuosittu 1960-luvulla. Tehtiin animaatiosarjoja, erilaisia mietelauseteoksia ja kokooma-albumeita. Schulz sai monia sarjakuva-alan palkintoja ja oman tähden Hollywoodin Walk of Famelle.

Viimeisinä vuosinaan Charles Schulz alkoi suunnitella museota elämäntyöstään. Pääarkkitehtina hankkeessa oli David Robinson, jonka johdolla suunniteltiin Schulzin haluama konstailematon, matalan profiilin rakennus Kalifornian Santa Rosaan, Sonoman laaksoon San Franciscon pohjoispuolelle. Tarkoituksenakaan ei ollut luoda wow-arkkitehtuuria, kuten esimerkiksi myöhemmästä Hergén museosta, vaan kunnioittaa vaatimatonta sarjakuvantekijää...

Lesken johdolla työ saatettiin loppuun ja tilat avattiin yleisölle elokuussa 2002.

Kriitikot ovat kiitelleet rakennusta ja siihen suunniteltuja näyttelyitä toimivaksi kokonaisuudeksi. Ainakaan Yhdysvalloissa ei kiittelijöiden mielestä ole ollut aikaisemmin näin onnistunutta sarjakuvalle omistettua museota. Ehkä mallia haettiin Belgiasta ja Brysselistä?

Schulzin sarjakuvien ja piirrosten lisäksi museossa on muutakin. Suurta salia dominoi kaksi Yoshiteru Otanin teosta, jättikokoinen Ressu-patsas ja suuri mosaiikki, jossa aiheena on Jaskan ja Tellun jalkapallon potkaisutilanne. Mosaiikki on tehty laatoista, joissa on Tenavat-strippejä.

Charles M. Schulzin museossa on myös Christon paketoima Ressun koppi. Vuoden 1978 marraskuun 20. päivän strippiin Schulz piirsi vitsiksi Christon paketoiman koirankopin. Myöhemmin siis sellainen on museoon oikeastikin saatu (Wrapped Snoopy House, 2004).

Museon kaupassa on myynnissä litografiaa (tehty 200 kpl) Christon suunnitelmasta kopin paketoimiseksi. Hintaa 6 700 dollaria.

Sarjakuvamuseon päätarkoitus on siis Schulzin työn ja sarjakuvan esitteleminen ja tunnetuksi tekeminen. Jälkimmäistä tuodaan esiin vaihtuvin näyttelyin, tällä hetkellä Santa Rosassa on esillä Viivojen kieli -näyttely, jossa tarkastellaan miten sarjakuvahahmot syntyvät. Museossa on myös sarjakuvien tutkimuskeskus, jossa säilytetään Schulzin arkistoja, ja taiteilijaresidenssi. Tällä hetkellä residenssissä oleva sarjakuvantekijä on Susie Cagle.


* Charles M. Schulzin museo
* HYVA TAVATON! 50 vuotta Tenavia Suomessa (linkki Päivälehden museon vaihtuviin näyttelyihin)


(ylempi kuva wikimediasta, alempi museon kotisivuilta)

Syyskuun ilta-auringon viimeiset säteet

Syyskuun ilta-auringon viimeiset säteet.