Mitä on tärkeä tietää?

Sherlock Holmesia käsittelevään suomenkielisen wikipedia-artikkeliin lainattu lista tohtori Watsonin Tulipunaisessa tutkielmassa tekemistä havainnoista suosikkiyksityisetsivän tiedoista ja taidoista:

1. Kirjallisuuden tuntemus. – Olematon.
2. Filosofian tuntemus. – Olematon.
3. Tähtitieteen tuntemus. – Olematon.
4. Politiikan tuntemus. – Heikko.
5. Kasvitieteen tuntemus. – Vaihteleva. On perehtynyt belladonnaan, oopiumiin ja myrkkyihin yleisesti. Ei tiedä mitään puutarhanhoidosta.
6. Geologian tuntemus. – Käytännöllistä, mutta rajoittunutta. Erottaa yhdellä silmäyksellä erilaiset maalajit toisistaan. Kävelyretkien päätteeksi on housunlahkeidensa tahrojen värin ja koostumuksen perusteella osoittanut missä päin Lontoota ne ovat syntyneet.
7. Kemian tuntemus. – Syvällistä.
8. Anatomian tuntemus. – Tarkkaa, mutta epäjärjestelmällistä.
9. Rikosuutisten tuntemus. – Valtava. Hän näyttää tuntevan jokaisen yksityiskohdan kaikista vuosisatamme hirvittävyyksistä.
10. Soittaa viulua hyvin.
11. Hän on taitava singlestick-pelaaja, nyrkkeilijä ja miekkailija.
12. Hyvä käytännön tuntemus Britannian laista.

Watsonin ja samalla Wikipedian luettelosta puuttuu yksi tärkeä Holmesin tietämyksen kohde. Sherlock Holmesilla oli ehkäpä rikosuutisia laajempikin tieto siitä mitä Lontoossa oli kaupan ja mihin hintaan. Holmes teki tuotteilla myös jatkuvasti kokeita ja seurasi josko jotain uutta markkinoille ilmestyi.

Holmes osasi tunnistaa savukkeet tuhkasta, sikarit tumpit tuoksusta ja tulitikkujen alkuperämaat. Holmes tunnisti polkupyörän renkaiden jäljistä niiden valmistajat, vaatteiden ompeleista ne tehneet räätälit ja loputtomasti eri tuotteiden valmistajia ja ominaisuuksia.

Taidosta oli monesti hyötyä juttujen ratkaisemisessa. Ja siksi Holmes tavara- ja tuotetietämystään koko ajan kartuttikin.

Holmes oli kivierämaahan muuttanut luonnontuntija. Siinä missä englantilaiset lammasfarmarit tunsivat eläimet, kasvit ja sääenteet niin Holmes tunsi kaupunkiympäristön oleelliset ja vähemmänkin tärkeät piirteet.

Ylellisyystuotteet Holmesille olivat tutut kuten myöhemmälle James Bondille, mutta lisäksi Baker Streetillä tiedettiin keskiluokkaisten ammattien ja tavallisen työväen perustarvikkeet.

Tavaroiden maailma oli täydellisesti tuttu.

Tekisi mieleni ajatella, että Sherlock Holmesilla on ollut osuus merkkitietoisen kulutusyhteiskunnan synnyssä. Salapoliisitarinoista on jo yli sadan vuoden ajan tarttunut yhä uusien sukupolvien mieliin, että on tärkeää tietää tuotteista niiden käyttöominaisuuksien lisäksi valmistajat, hinnat ja erityisyydet. Pitää olla tuotetietoinen, sillä brändit kantavat kaikenlaista sosiaaliseen statukseen liittyvää tietoa.

Tosin asiat ovat muuttuneet Holmesin ajoista. Jarkko Martikaisen Pitkät piikit (Like 2006) kokoelmassa on lyhyt novelli Merkityt, jossa etsitään kadonneita 13-vuotiaita tyttöjä. Tytöillä oli Sisleyn paidat, JC:n pinkit hupparit, Calvin Klein hatut, iPodit, Gul-kellot ja Pilgrimin kirkaskiviset korvikset. Hiukset olivat leikatut Paris Hiltonin mallin mukaan, tuoksuna Lancomen Miracle. Molemmat joivat Evian-vettä, molemmilla jaloissaan Miss Sixtyn valmiiksi kulutetut farkut ja Conversen Chuck Taylorit. Käsissään Nokian kamerakännykät ja Zaran pienet käärmeennahkaiset olkalaukut.

Poliisin piti viiden viikon kuluttua lopettaa etsinnät tuloksettomina. Tuntomerkkejä vastaavia, aivan samannäköisiä tyttöjä oli Suomessa poliisin varovaisen arvion mukaan ainakin puoli miljoonaa, lopettaa Martikainen.

William Cullen Bryant: Marraskuu

Vielä yksi hymy, poistuva, kaukainen aurinko!

yksi sulattava hymy läpi pehmeän sumean ilman,

ennen kuin kovat tuulet pyyhkivät yli jäätyneen maan,

tai kuin lumikinokset kertyvät ylle niittyjen.

Yksi hymy tummissa mäissä ja paljaissa puissa,

ja kivenlohkareissa joiden kesäseppeleet ovat kadonneet,

ja siniselle kukkalle, joka, tuulenhenkäyksessä,

nuokkuu yksinäisenä, viimeisenä kaltaisenaan.

Vielä muutama aurinkoinen päivä mehiläisille

surista ennen sitä, joka väistämättä on tulossa,

sirkoille sirittää ruohikossa,

ja ihmisille iloksi muutama ohut säde.

Vielä yksi leveä hymy, ja me yritämme kestää

pistevät talvipakkaset, ja tuulet, ja pimeän taivaan.

Valon vähentyminen on alkanut vaikuttaa. Väsyttää, ja alakulo vaanii jossakin lähistöllä. Ajankohtaan sopii William Cullen Bryantin (1794-1878) Marraskuu, vaikka meillä syksy on pidemmällä kuin Pohjois-Amerikassa runon kuvaamaan aikaan. Ei ole sirkkoja pitkilleen kuulunut, ei mehiläisiä tai mattimyöhäisä kukkiakaan.

Ne jotka ovat jo kesän hyvästelleet saattavat ottaa kaiken irti Halloweenista. Viime päivät Simpsonit ovat olleet yhtä kauhujen taloa. Frankensteineja ja muumioita.

Sattumoisin juuri tänään 1922 Howard Carter ja lordi Carnarvon löysivät sisäänkäynnin faarao Tutankhamonin hautaan. Kirouksia populaarijulkisuudessa on tapahtumaan liitetty.

Maanantaina alkoi Jatkokertomuksissa Arthur Conan Doylen Cloomber Hallin salaisuus, Pohjalaisen vuonna 1900 jatkokertomuksena julkaisema tarina, joka sijoittuu Skotlannin länsirannikolle. Pieneen syrjäiseen kylään muuttaa aikaisemmin Intiassa palvellut upseeri, joka tuntuu kammoavan kaikkia...

* Arthur Conan Doyle - Cloomber Hallin salaisuus

Mutta ennen salaisuuden selviämistä:

Vielä yksi leveä hymy, ja me yritämme kestää

pistevät talvipakkaset, ja tuulet, ja pimeän taivaan.

Valmet 15

Maaningan kirkonkylälla piti pysähtyä kuvaamaan vanhaa Valmettia, pientä traktoria, josta ajateltiin pienten suomalaisten maatilojen käyttökonetta. Valmet 15 (kuvissa) ja sen tunnetumpaa seuraajaa Valmet 20 -traktoreita valmistettiin 1952-1962 vajaat kymmenentuhatta kappaletta.

Suosittuja korjaus- ja laittokohteita ovat nämä. Oma traktorikerhokin on.

Kaksi uutta Freud-suomennosta

Kirjasyksy on tuonut kaksi uutta Sigmund Freud-suomennosta. Moreenin klassikoissa on ilmestynyt Joukkopsykologia ja egoanalyysi (Massenpsychologie und Ich-Analyse, 1921) ja Nastamuumiolta Kokaiinista (Über Coca, 1884-87). Molemmat teokset on suomentanut Markus Lång.

Freudilla ei ole Suomessa vakiintunutta kustantajaa. Kotikirjastonhoitajana olen saanut tehtäväksi hankkia uudet ilmestyvät teokset, ja niitä onkin saanut viimeisen vuosikymmenen aikana monen eri kustantajan valikoimista ostaa.

Unien tulkinnan uusintapainos (2001) ilmestyi Loistopokkarina, Murhe ja melankolia (2005) Vastapainolta, Arkielämämme psykopatologian uusintapainos (2005) Otavalta ja Tapauskertomukset (2006) Teokselta. Nyt joukkoon saatiin siis kaksi uutta kustantajaa.

Moreeni kustantajanimenä on uusi tuttavuus. Sen taustalta paljastuu aikaisemmin Multikustannuksena tunnettu toimija. Nastamuumio on puolestaan pitkän linjan pienkustantaja, jonka katalogi sisältää mustaa huumoria ja monenlaisia erikoisuuksia. Freudin Kokaiinista sopii hyvin kustannuspolitiikkaan.

Kokaiinista ja Joukkopsykologia ja egoanalyysi ovat molemmat kiistanalaisia teoksia, ja niitä edelleenkin käytetään keskusteluissa. Nykyisin lähinnä lyömäaseena Freudia ja hänen teorioitaan vastaan.

Kokaiinista teoksessa on Albrecht Hirschmüllerin jälkisanat. Hänkin opiskelijana oli ihmetellyt ja ihastellut Freudia, joka oli itsekin kokeillut kokaiinia ja suositellut sitä ylisanoin hoitokeinoksi alakuloisuuteen, mahavaivoihin, heikkoudentiloihin, päänsärkyyn ja erityisesti morfiinivieroitukseen. Paikallispuudutusaineenakin sitä käytettiin ja Freud seurasi kokemuksia innostuneena.

Freudin seitsemän kirjoitusta ja muutamat kirjeet vuosilta 1884-87 kuitenkin osoittavat, että tapaus vertautuu myöhempiin korvaushoitoajatuksiin (LSD, Subutex). Hänen omat kokeilunsa päättyvät lyhyeen (avioliiton solmimiseen) ja 1887 Freud ottaa aineeseen jyrkemmän kannan, eikä pitänyt sitä enää täysin vaarattomana. Vertailun vuoksi mainittakoon Långin kokoamasta aikajanasta, että kokaiini poistettiin Coca-Colasta vuonna 1906.

Joukkopsykologiassa on tarkoitus avata yksilön analyysiä koko yhteiskuntaa koskevaksi, siis yhteiskunnan mekanismeja selventäväksi joukkosielun analyysiksi. Teos oli kuitenkin vain välivaihe Freudin kehittelyissä, hänen reaktionsa ensimmäiseen maailmansotaan.

Sosiaalipsykologian klassikko teos joka tapauksessa on, vaikkakin monin osin sisällöltään vanhentunut. Esipuheen kirjoittanut psykoanalyytikko Esa Roos pitää teoksen arvona sitä, että se sai monet antropologit, sosiaalipsykologit ja analyytikotkin kiinnostumaan yhteiskunnasta. Jonkinlainen alkusysäys siis.

Kotikirjastonhoitaja käsiteltyään teokset siirtää ne nyt uutuushyllyyn käyttäjän yöpöydälle.

* Sigmund Freud: Kokaiinista
* Sigmund Freud: Joukkopsykologia ja egoanalyysi

Pierre Hadotin filosofinen elämä

Pierre Hadot. Mitä on antiikin filosofia?

niin&näin 2010

338 s.

Viime huhtikuussa kuollut Pierre Hadot (1922-2010) ei ehtinyt nähdä ensimmäistä teoksensa suomennosta. Hän oli sen tekemisestä tietoinen ja suomalaisen kustantajan, Eurooppalaisen filosofian seuran onneksi huolehti, että julkaisuoikeudet saatiin veloituksetta. Teko osaltaan kuvastaa filosofiaa ja filosofista elämänasennetta.

Hadotin alkujaan 1995 ilmestynyt Qu’est-de que la philosophie antique? antiikin filosofiaan viittaavasta nimestään huolimatta selvittää nykyiseen filosofian harjoitukseen ja tutkimukseen liittyviä käytäntöjä. Esimerkiksi miksi osa yliopistollisissa viroissa olevista korostavat olevansa filosofian tutkijoita, eikä filosofeja, kuten julkisuudessa henkilöitä on tavattu kutsua.

Perinteisesti antiikin filosofian ja koko filosofian historian on katsottu alkaneen Thaleesta, joka ennusti vuoden 585 eKr. auringonpimennyksen ja jonka filosofia perustui veden pitämiseen maailman peruselementtinä. 1900-luvulla kuitenkin Thales ja moni muu esisokraatikko sai väistyä, ja varsinaisen filosofian katsottiin alkavan vasta Platonin ja Aristoteleen työstä.

Hadot näkee filosofian synnyn tapahtuneen silloin, kun tietoisuus tällaisen elämänalueen olemassaolosta syntyi. Konkreettisesti asia ilmenee filosofia-käsitteen, sanan syntynä. Ensimmäinen todistus filosofoinnista, viisauden rakastamisesta, on Herodotoksen Historiateoksessa viidennen vuosisadan puolivälissä.

Hadotin määritelmä on melkein kuin kompromissi aikaisemmille kannoille. Thales jää matemaatikoksi ja insinööriksi, mutta ainakin ajallisesti elealaiset, sofistiliike ja Demokritos saavat filosofi-tittelin ajalta ennen Platonia.

Sokrateen hahmo, Platonin ja Aristoteleen työ ovat Hadotin käsityksessäkin keskeisiä filosofian määrittymisessä. Sokrates rinnastuu Hadotin mielestä Jeesukseen, ainakin siinä suhteessa, että molemmissa tapauksissa kiinnostava ei ole historiallinen henkilö, vaan heidän seuraajiensa luoma myyttinen hahmo.

Platonin lisäksi Sokrateen ajattelu ja metodit innostivat Antithenestä, Aristipposta ja Eukleideetä, jotka kaikki loivat omat ajatussuuntansa. Koska ainoastaan Platonin tuotanto on keskeisiltä osiltaan säästynyt nykyaikaan, niin kuvamme Sokrateesta on muokkautunut pääasiallisesti sen mukaan. Vertaus Jeesukseen sopii tältäkin osin.

Luodakseen kuvaa Sokrates-myytin synnystä Hadot hakee apua Giorgio Collin tapaan antiikin mytologiasta. Hadotilla on kiinnekohta Platonin Pidoissa, joissa pidetään puheita Eroksen kunniaksi. Pitojen määrittelyn mukaan filosofia ei ole viisautta, vaan viisauden idean ohjaama elämäntapa ja puhetapa. Etymologisesti ”viisauden rakastaminen, halu viisauteen” muuttuu filosofian ohjelmanjulistukseksi. Tuntemamme filosofia siis määritellään tuossa teoksessa.

Mitä on antiikin filosofia? jakautuu kolmeen päälukuun, joista keskimmäinen – Filosofia elämäntapana – saa eniten tilaa. Hadot olisi ollut ilmeisen tyytyväinen filosofi J.E. Salomaan (1896-1960) määritelmään filosofiasta: luoda oma maailmankatsomus ja elää sen mukaisesti.

Toisessa osassa Hadot esittelee ja erittelee tuhatvuotisen antiikin ajalta koko joukon erilaisia filosofeja ja filosofoijia. Näiden perässä pysymisen ja ajallisen sijoittamisen helpottamiseksi teoksen loppuun on koottu kronologia.

Hadot kertaa antiikin ajan keskeiset filosofikoulut ja koulukunnat Platonin Akatemiasta Plotinoksen jälkeiseen uusplatonismiin saakka. Kyynikkojen, epikurolaisten, stoalaisten, skeptikkojen opetusta ja elämää eritellään ja oppien yhteys kannattajien elämäntapaan on selvä. Tunnettuihin anekdootteihin Hadot ei puutu, vaan erittelee filosofisen puheen ja filosofian eroa. Ne esittäytyivät yhtä aikaa yhteismitattomina ja erottamattomina. Yhteismitattomina siksi, että antiikin ihmisten mielestä filosofi ei ollut filosofi kehittämänsä ajatus- ja puhetavan vuoksi, vaan elämäntapansa ansiosta. Erottamattomia puhe ja teot ovat käytännön syistä: puhe perustelee teot, auttaa työstämään itseä ja puhe on yksi tapa elää dialogissa toisten kanssa.

Jo antiikin aikana filosofeja koeteltiin ja pilkattiin elämäntavoistaan. Satiirikko Lukianos teki pilaa onnettomasta, joka etsi ja ponnisteli kohti viisautta koko elämänsä ajan saavuttamatta sitä koskaan. Hadotin mielestä Lukianokselta ja hänen kaltaisiltaan puuttui ymmärrys filosofian sisällöstä sellaisena kuin Sokrates-myytti ja Platonin Pidot sen määrittelivät.

Sokrates määrittyy ei-viisaaksi, tietämättömäksi, hänen suuruutensa perustuu siihen, että hän tietää ettei hän tiedä. Tavoitteenakaan ei ole saavuttaa viisautta, muuttua viisaaksi, vaan – kuten jo sanottu – ”viisauden rakastaminen, halu viisauteen”. Sekään ei niin yksinkertaista ole.

Teoksen loppuosassa Hadot seuraa antiikin filosofi-käsityksen kehitystä nykyaikaan. Teologian ja filosofian liitto pitää osin yllä antiikkista käsitystä, joskin se katkaisee filosofisen puheen ja elämän yhteyden. Filosofiasta tulee palvelija, mutta kokonaan sen alkuperäinen ajatus ei koskaan kadonnut. Toisaalta Hadot muistuttaa, että jo antiikin Roomassa oli ns. virkatyönä tehtyä filosofiaa. Uuden ajan filosofiaa hän tarkastelee pikaisesti ja myönteisin silmin, Ludwig Wittgensteinin Tractatuksestakin löytää halun johdattaa lukija eettiseen elämäntapaan.

Teoksen suomentanut Tapani Kilpeläinen on onnistunut työssään hyvin, vaikka hän esipuheessaan pahoittelee muinaiskreikan osaamattomuutta ja antiikin filosofian taustattomuutta. Kilpeläinen viittaa tämän vuosituhannen alussa kärjistyneeseen keskusteluun siitä, kenellä ja millä ehdoin on oikeus ja mahdollisuus suomentaa filosofisia teoksia.

Hadotin teoksen tavoite on kuitenkin toisaalla kuin antiikin filosofian tutkimuksessa. Teoksen lopuksi hän muistuttaa Marcus Aureliuksen sanoista, joiden mukaan tärkeintä ei ole tavoite, vaan sen edistäminen. Hadotin työ ja sen suomennos edistävät omalta osaltaan filosofisen elämäntavan omaksumista, filosofina olemista ja antaa lohdutusta ponnistelijoille.