Laki ja moraali

Mielipidetiedusteluilla harvoin tavoitetaan vastausta kysyttyihin kysymyksiin. Yleisradion loppiaisena julkistama tieto "laki ohittaa moraalin" on malliesimerkki gallupin epäonnistumisesta. Ihmiset peilaavat tällaista laajaa moraalista kysymystä viime aikojen julkisiin avauksiin. Viimeisen puolen vuoden aikana moraalista ja laista on suoraan puhunut sisäministeri Päivi Räsänen ja aktivisti Sini Saarela on leimattu lain omiin käsiin ottajaksi. Kumpikaan näistä henkilöistä ei nauti suurta ja laajaa kansansuosiota.

Räsänen esitti lääkäreille oikeutta kieltäytyä aborttien tekemisestä. Asia on amerikkalaisista elokuvista ja ulkomaanuutisista tuttu. Vaikka liittovaltio takaa laillisen oikeuden, sitä voidaan kaventaa tarjontaa rajoittamalla. Tällaiselle tielle lähteminen on vaarallista, koska sen päässä saattaa olla laillisen oikeuden menettäminen.

Arktisen öljynporauksen vastustamiseksi Greenpeace yritti vallata öljynporauslautan. Tuskin järjestö olisi siinä onnistunut, lähinnä oli kai huomion herättäminen. Silti laillisen elinkeinon vastustaminen on monista tuntunut epäreilulta. Lain turvaamiin mahdollisuuksiin elättää itsensä pitäisi voida luottaa.

Räsäsen ja Saarelan ajatusten kannattajat ja osin myös vastustajat ovat eri leireistä. Se, että Räsänen tai Saarela saisi oman moraalinsa mukaiset lait aikaiseksi, kerää melko laajan vastustuksen koko kansasta. Erityisesti tähän viittaa vahvasti eri mieltä olevien määrä.

Jos kysyttäisiin saako kohtuuttomia lakeja vastaan rikkoa, vastaus olisi toinen. Vaikka kysymys lain ja moraalin kannalta olisi käytännössä sama.

Käyttäytymistieteilijät ovat kehitelleet erilaisia kokeita tämän asian testaamiseksi. Lopulta kysymys tulee ratkaistavaksi vain käytännön tilanteissa.

Laeista käyvät sananlaskut

Olaus Petri Tidens Tecken -lehdessä 1898.

Tänään 1493 syntyi Örebrossa Olof Petterinpoika, myöhemmin Olaus Petrinä ja mestari Olofina tunnettu ruotsalainen uskonpuhdistaja (k. 1552). Kuninkaan kustannuksella Olaus ja hänen veljensä Laurentius kävivät opissa Wittenbergissä, ainakin seurauksista päätellen Martti Lutherin oppilaina.

Olaus Petri muistetaan erityisesti tuomarinohjeistaan. Syvälle pohjoismaiseen tajuntaan on iskostunut Olauksen kirjaus: "Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan".

Tuomarinohjeille oli ajassa tilausta. Tai ainakin siltä oman sukuhistorian perusteella tuntuu. Suomen vanhimmissa tuomiokirjoissa on oikeusjuttu, jossa olivat vastakkain esi-isät ja tuomari. Kyseessä oli riitajuttu Pielavedellä sijaitsevien eräsijojen omistuksesta. Voitte arvata miten oikeus asian tulkitsi.

Tuomarinohjeisiinsa Olaus Petri otti koko joukon sananlaskuja, jotka olivat hänen mukaansa lakien veroisia ohjenuoria. Yksi näistä oli "Älköön kukaan olko tuomarina omassa asiassansa". Mutta turha on valittaa lähes viisisataa vuotta vanhassa asiassa. Lohdutukseksi on mainittava, että Kauko Pirinen toimittamansa teoksen alkusanoissa myös kyseisen tuomarin moittii.

Muita varteenotettavia sananlaskuja Olaus Petri listasi seuraavasti:

Yleisiä sananlaskuja pidetään usein lain arvoisina, ja ne ovatkin lakia, sellaiset kuin tässä seuraavat:

   1. Joka ottaa taataksensa, se ottaa maksaaksensa.

   2. Heristys on sakoton, ei kuitenkaan kaikin paikoin.

   3. Vihamies ei kelpaa todistamaan.

   4. Välipuhe purkaa lain.

   5. Väärin saatu ei ole saatua.

   6. Pahaa älköön pahemmalla parannettako.

   7. Älköön kukaan olko tuomarina omassa asiassansa.

   8. Yhden puheiden mukaan älköön ketään tuomittako.

   9. Kunniaton mies ei kelpaa todistamaan.

   10. Joka lyö, hän rikkoo.

   11. Mieli- tahi väkivalta ei ole maanoikeus.

   12. Ei kaikki ole totta, joka on toden näköistä.

   13. Ystävänsä puolta kukin pitää.

   14. Mitä mielellään suo, sitä mielellään todistaa ja puolustaa.

   15. Lain mukaan eikä lyöden on toisten kanssa oltava.

   16. Jolla ei ole tavaraa, kärsiköön ruumiinrangaistuksen.

   17. Tunnustettu asia on todistetun veroinen.

   18. Tehtyä työtä ei saa tekemättömäksi.

   19. Millä joku rikkoo, sillä myöskin parantakoon.

   20. Tuntemattoman miehen todistus ei kelpaa.

   21. Joka vapauttansa väärinkäyttää, on omansa sen menettämään.

  Ja monta muuta sellaista selvää ja yleistä sananlaskua pidetään tavallisesti lakina, niin että niiden mukaan sopii tuomita. Sillä sellaiset yleiset sananlaskut ovat niin kuin muut ohjeet perustuksena, joista laki on johdettu, ja tuomarin tulee ne tietää.

Huonot rekisäät

Tänään 1965 Ilmatieteellinen keskuslaitos antoi ensimmäisen viiden vuorokauden sääennusteen. Laitos oli alkanut saada parempia ja laajempia tietoja yläilmakehästä, joten tulevaa säätä pystyttiin ennakoimaan pidemmällä perspektiivillä. Maailman muuttumiseen reagoitiin samana vuonna lakkauttamalla rekisäätiedotukset.

Rekisäästä tiedottaminen tuli turhaksi. 1960-luvulla Suomi autoistui voimakkaasti ja se heijastui myös tienpitoon. Maanteitä alettiin auraamisen lisäksi hiekottaa ja suolata. Enää ei meteorologit voineet antaa sään kehityksen perusteella tiedotteita siitä miten hevosella ja reellä kulkeva pääsisi liikkumaan. Hiekotus ja suolaus veivät tämän mahdollisuuden.

Rekisää on sittemmin korvautunut liikennesäällä. Autoilijoille säätä ennustetaan seuraavien kahdenkymmenenneljän tunnin ajaksi. Tarvittaessa annetaan kelivaroituksia. Lisäksi myös meteorologit muistuttavat, että juhlapyhinä onnettomuuksien riski on suurempi vaikka keli olisi hyvä.

Pisimpään muuttumattomana on säilynyt vesilläliikkujille suunnattu Merisää. Radiossa vuodesta 1926 esitettynä ohjelmana Merisää on jo irroittautunut alkuperäisestä tarkoituksestaan. Tiedot rannikkosääasemilta ovat kuin mantra. Sota-aikana mantraan saatettiin sisällyttää piilotettuja viestejä.

Merisää sopii kierrätettäväksi vaikkapa runoilloissa. Muutamia vuosia sitten Heikki Kerätär luki Merisään useammassa Huutomerkin tilaisuudessa.

Sininen aurinko ja oranssi kuu

Eilen kävimme Oulun taidemuseossa tutustumassa Reidar Särestöniemen (1925-1981) näyttelyyn. Näyttely on nimetty erään esillä olleen teoksen mukaisesti Siniseksi auringoksi ja oranssiksi kuuksi. Syyskuun lopulla avautunut näyttely on kerännyt paljon yleisöä. Kävijöitä on ollut jo yli 15 000. Näyttely tulee tekemään Oulun taidemuseon kaikkien aikojen yleisöennätyksen. Lopullinen kävijämäärä on tiedossa parin päivän päästä. Väkeä riitti eilenkin.

Museoissa kulkiessa harvemmin suuriin yleisöihin törmää. Jo parin vuosikymmenen takaa muistan Kaj Stenvallin näyttelyitä, joihin erityisen, poikkeavan tunnelman toi runsas ihmismäärä. Tämä tuntui heijastuvan museohenkilökuntaankin, palvelu oli iloista ja huomioivaa. Jotakin tällaista oli myös Särestöniemen näyttelyssä.

Särestöniemen töissä ensimmäisenä huomion kiinnitti jäkälä- tai sammalmaiset pinnat. Näyttöpäätteeltä tai kirjasta tällainen ei tule ilmi. Näyttelytilassa esitettiin Eeli Aallon Särestöniemestä vuonna 1973 tekemää dokumenttielokuvaa, joka selvitti muun muassa pinnan vaikutteet ja tekotavat. Innoitus oli tullut nimenomaan kivien päällä kasvavista jäkälistä ja sammaleista. Kankaalle se oli saatu kopioitua jauhevärien avulla.

Maisemakuvat tuntuivat edelleen hyvin vaikuttavilta. Eläinhahmoissa ihmismäisine piirteineen sen sijaan olivat viestiltään vanhentuneiden oloisia. Näyttelytekstit valistivat suomalaisesta lainsäädännöstä. Homoseksuaalisuus oli rikos vuoteen 1971, ja vasta vuosia sen jälkeen Särestöniemi vapautunut maalaamaan halailevia miehiä.

Näyttely on avoinna vielä sunnuntaina. Viimeinen opastettu kierros alkaa sunnuntaina kello 14.


* Reidar Särestöniemi. Oulun taidemuseo.

Muutoksia valtion museoissa

Vuoden vaihde tuo lukuisia muutoksia valtion ja kuntien toimiin. Valtion museoissakin tapahtui. Jo edellisen vuoden mittaan runsaasti keskusteltiin Museoviraston kiinteistöjen siirtymisestä Senaatille ja sen mahdollisesti tuomista uhista. Senaatin toiminta oli laajemminkin keskustelussa. Eräät valtion yksiköt ovat joutuneet vähentämään henkilökuntaansa voidakseen maksaa vuokransa.

Nyt kiinteistöjen siirto on tapahtunut. Toivottavasti pahimmat pelot eivät toteudu. Museoviraston kiinteistöjä siirtyi paljon myös Metsähallitukselle. Pohjois-Suomen kannalta tämä oli oleellisempi siirto, sillä muun muassa Kajaanin linna siirtyi Metsähallituksen omistukseen. Senaatille siirtyi ainoastaan Lamminahon talon Vaalassa.

Huomattavasti vähemmän huomiota on saanut Valtion taidemuseon muuttuminen Kansallisgalleriaksi. Suomen Googlessa vielä tänään Kansallisgallerian kerrottiin sijaitsevan Jerevanissa, Armenian pääkaupungissa.

Päätös nimenmuutoksesta tehtiin jo kesällä 2013. Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen videoitu tiedotustilaisuus on netissä katsottavissa.

Kansallisgallerian rahoituspohja on laajempi kuin Valtion taidemuseon. Kansallisgallerian tuloista lähes puolet tulee veikkausvoittovaroista, Valtion taidemuseo oli kokonaan valtion rahoittama. Nimenmuutoksen yhteydessä myös yksityisen rahoitus mahdollistettiin. Kokoelmat tulevat pysymään valtion omaisuutena.

Asiallista olisi ollut ajoittaa nettisivujen muutos vuodenvaihteeseen. Tieto muutoksesta olisi niin mennyt paremmin perille.

Kansallisgalleriaan kuuluvat Ateneumin taidemuseo, Nykytaiteen museo Kiasma ja Sinebrychoffin taidemuseo.