Tintti teatterissa

Tintin sarjakuvan tarinoita on kerrottu jonkin verran myös esittävän taiteen keinoin. Tunnetuimpia lienevät elokuvat, erityisesti Steven Spielbergin ohjaamat, joiden valmistumista on odoteltu jo kolme vuosikymmentä. Musikaalejakin maailmalla on tehty.

Jouluksi Lontooseen matkaava voi mennä seuraamaan Tintti -näytelmää. Sikäläinen Playhouse esittää tarinan Tintistä Tiibetissä, ensi-ilta on 12. joulukuuta.

Ymmärtääkseni myös Suomessa on tehty suunnitelmia Tintin viemiseksi näyttämölle, oopperalavalle. Toivon mukaan voisimme joskus käydä Kansallisoopperassa seuraamassa Castafioren korut -oopperaa.

Lontoon teatteriopas: Tintin comes to London for Christmas

Jynkkä metsä

Mitä tarkoittaa jynkkä? Voisiko nimi kertoa kivikautisten ihmisten elämästä seudulla, jota muutamia päiviä sitten käsittelin?

Pikaisen googlauksen tuloksena voisi sanoa ei. Jynkän kerrotaan pohjois-savossa olevan adjektiivi, joka tarkoittaa jylhää, kolkkoa tai synkkää. Maaningan Jynkänniemen ja Jynkänlahden lisäksi Jynkkä on yksi Kuopion kaupunginosista. Myös sieltä on löydetty kivikauden asuinpaikka.

Ferd. Ahlmanin ruotsalais-suomalainen sanakirja vuodelta 1865 vahvistaa: dyster (ankea, lohduton, synkkä, toivoton) tai hemsk (aavemainen, kaamea, kamala, kauhea). Esimerkkilauseena mainitaan "Kirkon jynkkä laki".

Tuskin minkään aikakauden ihmiset ehdoin tahdoin hakeutuvat asumaan ankeisiin, synkkiin ja kolkkoihin paikkoihin.

Varhaisnykysuomesta löytyy 'jynkä' sanalle sopivampikin merkitys.

Paksu, tukeva metsä.

Sellainen tuo aivan eri mielikuvia.

Lisäys: Jynkänlahden kivikautisen asuinpaikan tienoilla hakattiin jälleen heinäkuussa 2007. Puut pötköttävät muinaisrannalla kuin uittoa odottaen. Nuo puut hakee kuitenkin auto, rannan siirryttyä kauemmaksi nelisen tuhatta vuotta sitten Vuoksenkosken syntyessä. Kaadettujen puiden joukossa oli vain yksi, jonka saattaisi kuvitella olevan jynkästä metsästä. Se ei valitettavasti näy kuvassa. Puukaupan sääntöjen mukaisesti myyjä saa tuosta ylijäreästä puusta vain kuitupuun hinnan.

Kokko

Juhannuskokon polttaminen on säiden suhteen hankala perinne. Usein mittumaarina on joko liian märkää sateideiden vuoksi tai sateiden vähyys aiheuttaa palovaroituksen, jolloin kokkoja tai muita ulkotulia ei saa tehdä lain. Tänä vuonna säät näyttäisivät kuitenkin suosivan sisämaata ja kokon saa polttaa.

Yli vuosikymmen sitten Oulun leijonat ovatkin siirtyneet pääsiäiskokkoon, koska tuolloin säät ovat vähemmän oikukkaat tulenpidon suhteen. Vaikka Pohjois-Pohjanmaalla ei pääsiäiskokko traditiota olekaan.

Yksi Suomen historian erikoisimmista kokoista sytytettiin Kallavedellä nimettömälle autiosaarelle lokakuussa 1924. Tuolloin kuopiolaiset olivat joko huvipurjehtineet höyrylaivoilla saaren tuntumaan tai kiivenneet Puijon-torniin katsomaan, miten 4680 puulaatikollista tulitikkuja paloi poroksi.

Tempauksen taustalla oli konsuli Lauri Hallman, jonka Oy Savo valmisti Kuopiossa tulitikkuja. Ruotsalainen Svenska Tändstickor (Swedish Match) oli aloittanut tulitikkusodan, ja saanut taivuteltua Suomen hallituksen säätämään vuoden 1922 alusta tulitikuille valmisteveron.

Oy Savo ja Hallman taistelivat 'trustia' vastaan yhtä voimallisin keinoin. Konsuli Hallman uskoi valmisteveron olevan vain vuoden voimassa oleva laki. Varastoihin kertytettiin valtavat määrät sekundalaadun tikkuja, joita veron poistuessa voitaisi myydä 'taloustikkuina'. B-laadun tikut varastoitiin Gust. Raninilta vuokrattuihin makasiineihin.

Valmistevero ei kuitenkaan poistunut ja Gust. Ranin tarvitsi makasiineja omaan käyttöönsä. Lisäksi kaupungin palopäällikkö alkoi huolestua valtavasta määrästä tulitikkuja.

Oy Savo ei voinut jakaa tikkuja ilmaiseksikaan ilman valmisteveron maksamista, eikä se olisi A-laadun myynnin kannalta ollut järkevääkään. Tikuista piti päästä eroon muutoin. Hallmanin mielestä sen saattoi tehdä näyttävästi samalla ulkolaista trustia vastustaen.

Niinpä tikut kuskattiin Untamo -laivalla autiosaarelle ja lehdistö kutsuttiin paikalle. Lieskat löivät parin kymmenen metrin korkeuteen ja savua syntyi enemmän kuin 'tavallisessa tulipalossa'. Kalliot paukahtelivat haljetessaan ja vesi kiehui Kallavedessä saaren ympärillä.

Hallmanin mukaan se oli miljoonan markan kokko.

Suomen ja Ruotsin välisen taistelun tulitikkujen maailmanmarkkinoista viimein ruotsalaiset voittivat. Mutta vasta 1990-luvun lopulla, jolloin Swedish Match osti ja lakkautti Vaajakosken tikkutehtaan.

Lakki pois päästä

Joskus nuorena sukulaismiesten kanssa nousin Maaningan kunnan Onkiveden kylän Viitamäen rinnettä polkua pitkin. Keskityin väistelemään polulla olevia risuja ja pikkukiviä, joten muu ympäristö jäi huomaamatta. Kunnes säpsähdin kehotusta: "Lakki pois päästä kun taloon tullaan!"

Polun molemmin puolin oli pari suurta kiveä, jotka näyttivät muodostavan jonkinlaisen rakennuksen nurkkakivet. Siksi siis piti ottaa päähine pois, joukon nuorinta älytettiin. Neljää kiveä pidettiin hauskana luonnonmuodostelmana.

Kolme vuosikymmentä myöhemmin polun viereinen metsäalue uudistettiin auraamalla. Muinaisrannalla sijaitsevalta aurausalueelta löytyi läheltä mainittuja neljää kiveä aarin (100 m2) laajuinen asuinpaikka, miilupaikkoja, kvartsi-iskoksia ja koekuopasta myös taltta.

Siis lakki pois päästä, tässä tosiaan on joskus ollut talo.

Pohjois-Savon muisti: Jynkänlahti, kivikautinen asuinpaikka

Kuten kuvasta näkyy, polkua on käytetty vähän viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana. Maastossa se kuitenkin erottuu. Leppälahden kylälle jatkuva osuus on autoistumisen myötä kadonnut kokonaan. Eikä "nurkkakivistäkään" kuin kaksi erotu kunnolla. Kolmas on aivan oikeassa alanurkassa, neljäs ei rajaukseen mahtunut vaikka kuvatessa niin uskoin.

Perse voitti!

Lapin Kansa on perin harvoin suurin otsikoin uutisoinut kirjallisuuden Nobel-palkinnon voittajista. Poikkeuksen säännöstä aiheutti Saint-John Perse, jolle Nobel myönnettiin vuonna 1960. Monen palstan otsikko kertoi peräpohjalaisille Perseen voitosta.

Pointe-à-Pitressa Guadelupen saarella (Karibianmerellä) syntynyt runoilija oppi, että nimellä on merkitystä. Sittemmin on Ranskassa pohdittu jopa kirjailijoiden nimissä esiintyvien kirjaimien merkitystä kirjamyyntiin.

Paljon maailmaa kiertäen hän oppi, ettei Alexis Léger -niminen mies saisi Lapin Kansaan tai moneen muuhunkaan maailman lehteen monen palstan otsikoita. Eikä Alexis Léger -nimisen runoilijan kokoelmia ostettu kirjakaupoista suurin mitoin, vaikka nimi sisälsikin g-kirjaimen, jolla myöhemmin on todettu olevan myyntiä ja arvostusta lisäävä merkitys.

Vuosina 1910-1923 Alexis Léger julkaisi teoksiaan omalla nimellä. Viimein 1924 syntyi Saint-John Perse. Ja loppu onkin historiaa.

Saint-John Perse

Viina väistyy humalan lähteenä

Vappuna 1981 tamperelainen Aamulehti kertoi etusivullaan Alkoholipoliittisen tutkimuslaitoksen johtajan Juha Partasen arvioita tulevaisuuden viinan käytöstä. Partanen arvioi, että ihmisen tarve vapautua arjesta viinan avulla saattaa olla väistyvä ilmiö. Juomisen tilalle tulisivat elokuvat, musiikki, uskonto, urheilukilpailut ja uhkapelit.

Saattaa -sanan kursivointi kirjoittajan.

Vappuna 1981 sampanjalla ja muilla vähemmän hienoilla Alkon tuotteilla skoolatessaan tamperelaiset ovat saattaneet irvailla dosentin kustannuksella, mikä lienee ollutkin Aamulehden tarkoitus.

Kevään 1981 näkökulmasta arvio on ollut hyvinkin relevantti. Uskoihan esimerkiksi Paavo Väyrynen (kepu) vielä monta vuotta myöhemmin Neuvostoliiton voittavan kylmän sodan ja vappuna 1981 tuskin kukaan olisi voinut kuvitella ketään muuta Suomen presidenttinä kuin Urho Kekkosen. Tosin huhtikuussa Kekkosen arvovalta oli saanut kolauksen Mauno Koiviston kieltäydyttyä eroamasta pääministerin paikalta, vaikka Tamminiemestä oli niin toivottu.

Keväällä 1981 maailma oli progressiivinen ja eteenpäin menevä. Työpaikoilla pohdittiin henkisen työsuojelun tärkeyttä suurempien ongelmien puutteessa. Yllä leijuvasta ydinsodan pelosta huolimatta kaikki tuntui olevan mallillaan. Ihmiset tosiaan käyttivät lisääntyvää vapaa-aikaansa muuhunkin kuin ryyppäämiseen.

Tilastotieteilijät ovat ajoittaneet nykyisen syrjäytymisen ja pitkäaikaistyöttömyyden juuret vuoteen 1983. Sen seurauksena Juha Partanenkin näki alkoholin kulutuksen tulevaisuuden hyvin erilaisena vuonna 1990.

Juha Partanen: Alkoholi ajassa. Tiimi 5/1990

Mestarien karikatyyrit

Ranskalais-belgialaisen sarjakuvan kaksi suurinta mestaria ovat Franquin ja Hergé. 1970-luvulla Numa Sadoulin haastattelussa (josta osia on kuultu elokuvassa Tintti ja minä) Hergé auliisti myönsi Franquinin itseään paremmaksi, taitavammaksi. Franquin olikin todella loistava piirtäjä.

Sattumoisin molemmat tekivät 1960-luvun lopulla karikatyyrin ukrainalaissyntyisesta paratieteilijä-kirjailija Jacques Bergieristä sarjakuviinsa. Hergén hahmo oli Lento 714:ssä seikkaillut Mik Esdanitov (ransk. Mik Ezdanitoff), joka ajatustensiirtäjän avulla ohjasi Tintin ja kumppanit suojaan Allanin ja sodonesialaisten sissien luodeilta. Esdanitovilla oli yhteyksiä maan ulkopuolellekin.

Franquinin luoma Bergierin pohjalta luoma hahmo on hyvin erilainen. Piko ja Fantasio -albumissa Jättiläinen jäätiköltä on mukana ydinfyysikko Sprtschk, joka kehittelee superpommia. Kollegat Sieninevan kreivi mukaan lukien vuodattavat krokotiilin kyyneliä, kun jäätikön jättiläinen (plateosaurus) syö vahingossa juuri pomminsa keksineen Sprtschkin.

Hyvin erilaiset hahmot mestarit ovat tehneet.

* Jacques Bergier, héros de bande dessinée

Kolme vaikutelmaa

KEMIN TULLIMAKASIININ putkassa on vanhat, seppien aikoinaan takomat ja pakottamat kalterit. Niin hienot, etteivät enää kaltereilta tunnu lain.

VALKEUTEEN HÄN hetkeksi katoaa kunnes hänet juhlallisesti juhlapäivänä paljastetaan taputusten saattelemana.

LAMPPUMIEHET TULEVAT pelastamaan aivan kuin Mulder ja Scully Salaisissa kansioissa. Miten se on mahdollista kaupungissa, jossa on katuvaloja kaikkialla?

Prince of Darkness

Englannin 'prince' sana voidaan asiayhteydestä riippuen suomentaa joko prinssiksi tai ruhtinaaksi. Monikaan ei varmaan tiedä Machiavellin Prinssi -nimistä teosta, mutta Ruhtinaan tietäminen kuuluu varmaan Helsingin Sanomien peräänkuuluttamaan yleissivistykseenkin.

Walesin ruhtinas Charles lienee myös monille tuntematon, mutta Walesin prinssi Charles paljon tutumpi. Kruununprinssi Charlesin kohdalla edellinen käännös olisi oikeampi, mutta suomeen on vakiintunut jälkimmäinen, erheellinen tapa. Yhdistyneiden Kuningaskuntien hallitsijahuoneessa kun oli tarkoituksena korostaa, että kruununperimyksessä ensimmäisenä oleva ei ole mikä tahansa tavallinen aatelisprinssi (tai -prinsessa), vaan jo yhtä valtakunnan osaa hallitseva ruhtinas.

Viikolla Helsingissä esiintyi legendaarinen hevipappa Ozzy Osbourne. Jo Black Sabbath aikoina Ozzya arvostettiin 'Prince of Darkness' tittelillä. 1970-luvun Suosikki kirjoitti monta juttua Pimeyden ruhtinaasta ja hänen ritualistisesta kanojen kaulojen katkomisesta hampailla.

Uudella vuosituhannella suomen tapa on Ozzy Osbournen suhteen muuttunut. Enää hän ei ole ruhtinas vaan Pimeyden prinssi. Taustalla on varmaan puhdas tittelin suomentajan virhe, mutta muutos joka tapauksessa kuvastaa Ozzyn asemaa Pimeyden valtakunnassa. Nykyisin hän ei enää ole kruununperimyksessä ensimmäisenä oleva ruhtinas, vaan ainoastaan tavallinen, köpöttelevä Pimeyden aatelisprinssi.


The Prince
by Nicolò Machiavelli (written c. 1505, published 1515)

Pimeyden prinssi Helsingissä (Kaleva 8.6.2007)

Simma lungt, jiäräpiä

Tänäisen Savon Sanoman mukaan savon haaskimmaksi sanaksi on yleisöäänestyksellä valittu jiäräpiä (yleiskielisesti siis jääräpää). Toiselle sijalle sijoittui mölökerö ja kolmannelle eekäku. Hopealle ja pronssille sijoittuneiden sanojen yleiskielistäminen ei luonnistu yhtä helposti kuin voittajan. Jääköötkin ne perisavolaiseen tapaan viestin vastaanottajan ymmärrettäviksi.

Lehti ei kerro, miten voittajasana tulisi tulkita muiden maiden kieliä puhuville Savoon mahdollisesti eksyneille kesäturisteille. Yhden mahdollisuuden tarjoaa Aku Ankan taskukirja 93. Sen nimi on suomeksi Jääräpää Aku (ruotsinkielinen alkuteos Simma lungt Kalle!). Suomentaja Marita Lehtonen on nimennyt kirjan avaustarinan Mursusaaren mötkäleeksi, joten jonkinlaisia savonkin taitoja hänellä lienee.

Siis simma lungt!

Perunamaan taskaritietokanta: 93 Jääräpää Aku

Kaulahan tässä vain katkaistaan

Eilen Yle Teemalla sai televisioensi-illan Matti Kassilan 1952 ohjaama elokuva Radio tulee hulluksi. Teos on jatko-osa Kassilan aiemmalle Radio tekee murron filmille. Jatko-osa on nähty tekoajan jälkeen muutoinkin harvoin, johtuen tuottajana toimineen Teuvo Tulion omalaatuisista asenteista.

Elokuva on kelvokas komedinen tarkastelu siitä, millaisia ihmisten sekavuustiloja siedetään ja ymmärretään. Hannes Häyrisen esittämä radioreportteri joutuu esittämiensä kysymysten vuoksi Houruniemen mielisairaalaan, jossa hän saa huonetoverikseen elokuvakäsikirjoittajan. Huonetoverilla on hyllyllään kaksi Jussi-patsasta.

Käsikirjoittaja vaikuttaa tolkulta ihmiseltä siihen saakka, kunnes miehet alkavat suunnitella pakoa yhdessä. Siksi tuossa yllä on ruutu Sinisestä Lootuksesta. Huonetoveri on onnistunut hankkimaan sairaalan avaimet ja tikapuutkin ovat valmiina pensaikossa odottamassa. Hoitajien ja lääkäreiden hiljentämiseksi käsikirjoittaja ehdottaa kuitenkin heidän kaulojensa katkaisemista ja ojentaa reportterille tarkoitusta varten viidakkoveitsen. "Piukkahan voi aamulla ommella kaulat taas kiinni" järkeilee huonetoveri.

1950-luvulla Reino Helismaa otti Pekka Puupää -elokuviin juonenpätkiä Aku Ankka -lehdestä. Olisivatko käsikirjoittajat Matti Kassila ja Aarne Tarkas napanneet kaulankatkaisun Tinteistä? Myssytkin Houruniemen potilailla oli.

Tuskin kuitenkaan. Nykytietämyksen mukaan Tintti tavattiin Suomessa ensimmäisen kerran vasta 1955, Ruotsin lehdissä sarjakuvasankari oli kuitenkin jo seikkailut vuodesta 1948 lähtien. Mutta Sinistä Lootusta ei liene ennen elokuvaa Ruotsissakaan nähty. Silti kiintoisa yhtymäkohta.

Elonet: Radio tulee hulluksi (1952)

Kuva (c) Hergé

______
Radioreporttereista puheen ollen; kannattaa tutustua Tapen ja Ypin radiotoimintaan.

Radio Vapaa Vaajakoski

Ab ovo

Jorma Kaimio kirjoitti sunnuntain Helsingin Sanomissa (3.6.) antiikin kukoistavan Suomessa. Pölyjä on pyyhitty esteettisten käsitysten yltä ja siten on päästy katselemaan menneitä uusista näkökulmista.

Posti toi juuri Teoksen syksyn julkaisuluettelon. Sekin kertoo antiikin kukoistavan: lokakuussa ilmestyy ensimmäinen osa Arto Kivimäen kolmiosaisesta Antiikin taruja -kirjasarjasta.

Arto Kivimäki: Aikojen alussa

Vasemmalla kädellä

Vasen ja oikea voidaan opettaa,
mutta niitä ei voi määritellä.

Ne ovat kiraalisia käsitteitä
kuten myötäpäivään ja pohjoinen.

Kuten pohjoinen.

Vasemmalla kädellä, googlattuja runoja. 44 s., pdf-dokumentti.

Kemissä palkitut

(kuva Kemin sarjakuvakeskuksen sivuilta, http://www.kemi.fi/sarjis )

Kemin sarjakuvapäivien päätteeksi Milla "Kiroileva siili" Paloniemi palkittiin Strippi-Lempillä ja Jussi Vilkuna Sarjakuvantekijät ry:n Vuoden sarjakuvateko -palkinnolla ilmaisunvapauden puolustamisesta ns. Kaltiokohussa.

Milla Paloniemen taustalla näkyy oma osani Kemin näyttelyyn, kokoelma Asterix-latinaa. Hienoihin kehyksiin tekstini on päässyt, kiitos siitä Kemin sarjakuvakeskuksen väelle.

Kaltiokohuun palannen muodossa tai toisessa syksyllä.

Sarjakuvantekijät: Vuoden sarjakuvateko 2006
Quid? Asterix-latinan alkeita