Eilen keskiviikkona posteljooni kolautti luukusta Aku Ankan näytenumeron. Meille ei tällä hetkellä lehteä tilattuna tule. Vanhemmat tilasivat lehteä nimelläni vuosina 1972-1996, mikä on sinänsä mielenkiintoista koska muutin pois kotoa jo syksyllä 1983. Ja äiti kysyi luvan tilauksen lopettamiseen.
Tulleessa numerossa ylläoleva ruutu kiinnitti huomioni. Vicarin tarinassa Hämmentävä ennustus hieroglyfien lukujärjestys on esitetty aivan oikein: lähdetään vasemmasta alanurkasta ja rivin päätteeksi noustaan suoraan ylöspäin ja jatketaan toiseen suuntaan. Vicarillekin Scott McCloudin Sarjakuva - näkymätön taide lienee tuttu.
Suomi on Aku Ankka -kansa. Lehdistöhistoria esittää, että 1950-luvun alussa Valitut Palat ja Aku Ankka omana lehtenään lanseerattiin Suomeen nimenomaan amerikkalaisuuden airuina. Edellisen kohdalla tavoitteessa luultavasti onnistuttiin, mutta jälkimmäisen ei. Sirkka Ruotsalaisen suomennosten myötä sarjakuvasta tuli olennainen osa suomalaista kulttuuria, yli kaikkien puolue- ja ideologiarajojen. 1970-luvulla Kemissä Akun kunnallista tilausta lopettivat vasemmistolaiset, Helsingissä kokoomuslaiset Ben Zyskowiczin johdolla.
Sarjakuva on siitä jännä lukemistolaji, että pääosa sen oivaltamisesta tapahtuu ruutujen välissä ts. lukijan omassa päässä. Kun europarlamentaarikoilta kysyttiin vuonna 1999 mihin Tintti sijoittuu puoluekartalla, jokainen ryhmittymä vastasi hänen olevan omaa ryhmäänsä. Samoin sijoittuu Aku Ankka, sekä hyvässä että pahassa.
