Tintti Afrikassa -albumista syntyneen jupakan tiimoilta ajattelin syventää tietojani jälkikolonialistisesta teoriasta (tai oikeastaan teorioista, kuten paljastui). Mahdollisuuden suomeksi sellaiseen antaa tämän vuotinen Kolonialismin jäljet - Keskustat, periferiat ja Suomi (Gaudeamus 2007).
Syyskuussa ei Tintistä valtakieli englanniksi näytetä juurikaan kirjoitetun. Päätöksiä odotellaan. Ranskassa asiaa on kuitenkin puitu, Le Soir (27.9.) arvioi kieltävän tuomion olevan mahdoton. Jutusta olisi tulossa floppi.
Kolonialismin jäljet -kirja on toimitukseltaan jännä, siinä on neljä suomennettua artikkelia maailmalta ja kahdeksan kotimaista ruodintaa. Tämäkin voisi olla yksi keino saada tärkeitä tekstejä maailmalta suomelle. Joel Kuortti, hadokismeja arvostava tutkija ja yksi kirjan toimittajista, toteaa johdannossa, että Suomessa jälkikoloniaalista teoriaa on pidetty esimerkiksi "brittiläisten kolonialistien moraalisena krapulana".
Kyse on kuitenkin alistamisen keinojen paljastamisesta ja muuttamisesta. Erottavien yksityiskohtien katsomisesta pitäisi nousta näkemään laajempi kuva, kaikki ihmisinä. Luodut eksoottiset kuvat ovat osa alistavaa mekanismia. Työtä tällä saralla riittää valtavasti, sillä turismi tuotteistaa matkakohteitaan juuri eksotiikan avulla.
Sari Pietikäisen ja Sirpa Leppäsen artikkelia lukiessa huomaan käyttäneeni samaa 'toisen silmin' metodia omien lasten kasvattamisessa. Esikoisen havaittua ja kuultua 'toisista' seurasi keskustelu miksi saa sanoa ja miksi ei. Ja miksi ei saisi sanoa rumemmin?
"Tuntuisiko sinusta kivalta, jos sinua sanottaisi lantalaiseksi tai valkolaiseksi?" vetosin ja se upposi, "Ei tietenkään!"
Tiellä globaaliin poliittiseen, yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen tasa-arvoon on monta mutkaa ja vaihetta. Tintti Afrikassa -albumin ympärille noussut kohu nyt on mielestäni juuri tuota "brittiläisten kolonialistien moraalista krapulaa".
****
Lisäys 8.10.
Taistelu vallasta Kongon demokraattisen tasavallassa on jälleen leimahtanut avoimeksi sisällissodaksi. STT kertoi tapetun kymmenen vuorigorillaa ja kahden olevan kateissa. Surmattu on myös noin 150 kansallispuistojen vartijaa. Itse sisällissodan miehistö- tai siviilitappioista ei kerrota.
