Tällä viikolla on Mikkelin musiikkijuhlilla saanut nauttia maailmanluokan orkesterin soitosta maestro Gergijevin johdolla. Kahdessa konsertissa viikon mittaan kävin, tiistaina kuuntelemassa Brahmsia ja Mahleria, perjantain päätöskonsertissa Messiaenia, Stravinskia, Sostakovitsia ja Mussorskia. Nautittavaa soitantoa Gergijevin luottosolistien viulisti Sergei Khatchatrianin ja pianisti Alexander Toradzen kera.
Tiistainen Mahlerin viides sinfonia oli vaikut korvista irrottava kokemus. Sinfonian toinen osan Mahler on nimennytkin myrskyisäksi, koko sinfonia kulki enemmän ja vähemmän pauhaavasi, edessämme istuneet rouvat pitivät ajoittain käsiä korvilla.
Jos kyseessä olisi ollut jokin nuorisorenkutus tai rock-yhtye, olisi sanottu soitetun liian kovaa, aivan liian kovaa ja Mikkelin pelastushenkistö olisi hälyytetty paikalle.
Helsingin Sanomain ja Länsi-Savon kriitikot luonnehtivat Mahlerin viidennen tulleen soitetuksi liian pienessä salissa. Mikaelin Martti Talvela -saliin mahtuu aavistuksen vajaat seitsemänsataa kuulijaa.
Oppia ikä kaikki. Taidemusiikkia ei siis soitettu liian lujaa, vaan sali soitolle oli liian pieni.
Mahlerissa koville ja kovimmasta äänenmuodostuksesta vastasivat vaskipuhaltajat. Perjantaina Mariinskin teatterin orkesterin vasket pääsivät esittämään taitojaan yksin. Aleksei Repnikovin vaskiyhtyeelle sovittama Modest Mussorskin Näyttelykuvia oli viimeisenä numerona. Tavallisestihan Mussorskia soitetaan Ravelin orkestroinnin mukaan, Mariinskissa työskentelevän Repnikovin sovitus pelkille vaskille oli uusi tuttavuus. Melodisesti torvet kuljettivat kuulijat näyttelyn taululta toiselle, ehkä salin koko olisi välillä taas saanut olla suurempi.
Hienoja kappaleita, hienoja esityksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti