Eilen istuin katsomaan elokuvahistorian ensimmäistä rock-elokuvaa, Richard Brooksin (1912-1992) ohjaamaa Älä käännä heille selkääsi (Blackboard Jungle, Yhdysvallat 1955). Asko Alanen hiljan Oulussa pitämässään esityksessä purki suurimmat odotukset elokuvaa kohtaan, rock-elokuvan arvon tämä on saanut alku- ja lopputekstien aikaan soivasta Bill Haleyn Rock around the Clock -biisistä.
Sotaveteraani Rick Dadier (Glenn Ford) palkataan ensimmäiseen opettajan virkaansa poikakouluun, jonka oppilaat ovat ikäluokkansa jakojäännös. Oppilaat joko odottavat koulun loppumista päästäkseen työelämään tai surkuttelivat omien mahdollisuuksiensa puutetta. Motivaatiota opiskeluun ei ollut kenelläkään.
Vanhempi kollega antaa Dadierille neuvon, joka on nostettu elokuvan suomalaiseksi nimeksi. Älä käännä heille selkääsi. Dadier ei luovuta, vaikka syytä siihen olisi. Opettaminen on maksaa hänen oman ja elokuvan mittaan syntyvän pojan hengen.
Rokkia himoitsevalle nuorisolle tarjotaan Rock around the Clockien välillä opettavainen ja ylentävä tarina. Nuorisoa ymmärretään tiettyyn rajaan saakka, elämänhaluttomuudelle annetaan yhteiskunnallinen selitys ja kannustetaan yrittämään oman itsensä vuoksi. Ja muistutetaan, että ihmisiä ne opettajatkin ovat.
Elokuvahistoriat tietävät kertoa, että monin paikoin elokuvan esityksissä mellakoitiin -- myös Helsingissä marraskuussa 1955. Joissakin paikoissa alku- ja lopputekstit kiihoittavine musiikkeineen oli leikattu pois. Ehkä kaikki metelöinti ei johtunut viidakkomusiikista. Ehkä nuoriso ei (silloinkaan) ottanut vanhemman sukupolven näkemyksiä omasta kurjuudestaan nurinoitta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti