Pohjois-Pohjanmaan museon ulkomuseoihin kuuluvat pienet Merimiehenkotimuseo Pikisaaressa ja Pateniemen sahan museo Pateniemessä. Molemmat ovat esimerkkejä siitä, mitä päättäjät ja yleisö pitivät 1980-luvulla museon arvoisina asioina.
1730-luvulta oleva kaupungin eteläinen tullikamari oli 1880-luvulla merimies Isak Matilaisen koti, ja sen aikaiseen asuun se on museoitu. Kaupungin kasvaessa rakennus siirrettiin nykyiselle paikalleen keskustasta 1980-luvulla.
Vanha väistyi uuden tieltä, mutta jokin perinnetietous, kuva entisestä haluttiin säilyttää. Siksipä merimiessäkki on edelleen naulakossa.
Pateniemen sahan museo on kesän 2013 kiinni. Sahan niin sanotussa Nikkaripirtissä eli varastorakennuksen päädyssä oleva museo uudistetaan. Vaikka tiekyltissä puhutaan sahamuseosta, niin aikaisemman käyntikerran perusteella kyseessä oli sahayhteisön ja sen perustajan kauppaneuvos Johan Gustav Bergbomin muistamisesta. Bergbom oli myös telakanomistaja ja laivanvarustaja, ja saha sijaitsi aikoinaan meren rannalla. Siitä tämän museon merellinen yhteys.
Sahan museo syntyi Veitsiluoto Oy:n lahjoituksesta, ja se avattiin 1989. Vaikka nyt Pateniemi on yksi Oulun kaupunginosa muiden joukossa, niin aikoinaan se oli oma itsenäinen sahayhteisönsä. Museota perustettaessa on varmaan ajateltu, että Pateniemessäkin vanha väistyy uuden tieltä. Muihin kaupunginosiin verrattuna erilaisesta taustasta haluttiin jättää selkeä muisto.
Pateniemessä on kuitenkin onnistuttu säilyttämään paljon vanhaa rakennuskantaa. Miljöö itsessään edelleen kertoo erilaisesta menneisyydestä. Vanhoihin puurakennuksiin on pystytty tekemään asuinhuoneistoja, ja sahan museo on elävän asuinyhteisön pihassa.
Merimiehenkotimuseota on kehitetty koko Pikisaarea esitteleväksi, tänä kesänä on tarjolla opastettuja retkiä kaupungin edustalla olevaan saareen. Pateniemen sahan museolle kannattaisi kehittää samanlaisia.
Maannousemaalueella yksi ei paikallaan pysy. Nikkaripirtin takapihalle aikoinaan yltänyt meri on karannut kauas horisonttiin.
2 kommenttia:
Pikisaari on meillä Turussakin... ja näemmä myös Lappeenrannassa. Tervaan liittynevät kaikki.
Niin taitavat liittyä. Pien ja asfaltin hajut taisivat olla jo entisajan ihmisestäkin liikaa, ja siksi tuotantolaitokset kaupungin ulkopuolelle laitettiin.
Lähetä kommentti