Mesenaatti Lönnqvist 200 vuotta

Tänään 1815 syntyi Maria Charlotta Lönnqvist Siuntion Sjundbyssä Jonas Lönnqvistin ja Maria Forströmin tyttäreksi. Perheeseen oli viisi vuotta aiemmin syntynyt poika, Axel Herman. Samassa taloudessa elivät isän vanhemmat. Reilut 40 vuotta Charlotta tutustui Alexis Stenvalliin, joka oli muuttanut veljensä luo Siuntioon.

Kun Stenvall, kirjailijanimeltään Kivi, 1863 muutti jahtivouti Kareliuksen mökkiin, hän alkoi käydä Lönnqvistin luona syömässä. Stenvallin ja Lönnqvistin suhde tiivistyi, millaiseksi siitä kirjallisuuden tutkijat edelleen väittelevät, ja kesällä 1864 kirjailija muutti Lönnqvistin luo Fanjunkarsin torppaan. Siellä hän eli vuoteen 1871. Fanjunkarsin torppa sai nimen Lönnqvistin isän mukaan. Jonas Lönnqvist oli ollut lipunkantajana eli faanjunkkarina Ruotsin armeijassa.

Lönnqvistin luona asuessaan Kivi kirjoitti keskeisen osan tuotantoaan, muun muassa Seitsemän veljestä. Kiven arvostuksen kasvaessa Lönnqvistiä alettiin kutsua "Suomen köyhimmäksi mesenaatiksi". Mytologisointi meni niin pitkälle, että Fanjunkarsin joutumisen pakkohuutokauppaan 1869 arveltiin johtuneen Kiven auttamisesta. Näin ei kuitenkaan ollut. Suurina nälkävuosina Lönnqvist oli auttanut monia, ja taloudelliset vaikeudet olivat alkaneet siitä. Kiven romaanin tuotoilla ja suhteilla torppa saatiin pelastettua.

Köyhin mesenaatti sai tunnustuksen työstään. Kiven kuoleman jälkeen 1872 Lönnqvistille myönnettiin eläke. Sen taustalla oli J. V. Snellman.

Lönnqvist kuoli 1891. "Harvat lienevät ne, jotka lähemmin tuntevat vainajata. Ja kuitenkin on hänellä merkityksensä suomalaisen kirjallisuuden historiassa, niin hiljaisuudessa ja huomaamattomana kuin onkin elänyt. Hänen luonaan on ennen aikojaan manalle mennyt kirjailijamme Aleksis Kivi kirjoittanut useimmat klassillisista teoksistaan", muisteli Päivälehti 5. toukokuuta edesmennyttä.

Uudessa Suomettaressa julkaistiin kuolinilmoitus 30. huhtikuuta. Sellainen ei ollut kovin tavallista tuohon aikaan.

Mesenaatin muistolle! Eläköön se pitkään.