Kuopion uuden matkakeskuksen rakentaminen on taas kerran siirtynyt hamaan tulevaisuuteen. Vuonna 2009 kirjoitin samankaltaisesta tilanteesta. Viikko sitten Savon Sanomissa (4.7.2015) kerrottiin Kuopion nykyisen linja-autoaseman omistajan Timo Virtasen tarjousta vanhan odotushallin ottamisesta takaisin vanhaan käyttöönsä. Rakennusvirastossa ei oltu innoissaan Virtasen ehdotuksesta tilan vuokraamisesta tai ostamisesta. Kaupunki on myynyt rakennuksen Virtaselle vuonna 2006 eikä aio palata siihen.
Asiaa kannattaisi harkita uudelleen. Linja-autoasema on suojeltu ja Museovirasto on koko ajan suosittanut jo olemassaolevien tilojen käyttämistä matkakeskusratkaisun pohjana. Rakennus on 1950-luvun lopulla suunniteltu ja tehty linja-autoliikennettä varten. Onnikalla matkustaminen ei ole niin muuttunut, että sitä varten tarvittaisi toisenlaisia tiloja. Olisi järkevää käyttää tarkoitusta varten rakennettuja, olemassaolevia tiloja. Lehtitietojen mukaan Virtanen on remontoinut taloa parilla miljoonalla, joten vuoden 2006 kauppahintaa ei äänestäjien pelossa tarvitsisi tuijottaa.
Samassa Savon Sanomien numerossa käsiteltiin toista Kuopion pitkäaikaista rakennusperinto-ongelmaa. Kanttilan ostoa suunnitellut Veijo Baltzar on hakenut esisopimukselle jatkoaikaa. Hän haluaisi selvittää Minna Canthin vanhan kotitalon korjauskulut tarkemmin.
Suojellun rakennuksen korjaamisessa on monta ongelmaa. Koska Suomesta on purettu viranomaisohjaus kokonaan yksityisten toimijoiden elämän helpottamiseksi, niin viranomaiset ainoastaan valvovat yksityisten tekemien suunnitelmien lainmukaisuutta. Lantin toinen puoli on se, että etukäteen ei voi tietää erikoisrakentamiskohteiden vaatimuksia.
Korjausrakentamisessa monet säädökset menevät ristiin. Perinneviranomaiset ovat jopa käyneet oikeutta rakennusviranomaisia vastaan. Rakennusviranomaisten jääräpäisyys voisi väistyä tässäkin tapauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti