Suomalaisessa kuntakeskustelussa on silloin tällöin viitattu Ranskan kolmiportaiseen hallintoon, joka mahdollistaa vaikka yhden asukkaan kunnat. Alppien länsilaidalla on Rochefourchat, jossa tilastojen mukaan 1990-luvulta saakka on ollut vain yksi asukas. Kunnalla on pitkät perinteet 1100-luvulta saakka ja suurimmillaan siellä on ollut asukkaita 1800-luvun alussa reilut kaksisataa.
Ranskan kunnallishallinnossa tunnetaan myös kuusi kuntaa, joissa ei ole yhtään asukasta. Nämä kunnat ovat sotamuistomerkki.
Ensimmäisen maailmansodan länsirintaman suurimpia taisteluja oli Verdunin taistelu vuonna 1916. Helmikuun lopulta joulun alle kestänyt taistelu tuhosi alueen infrastuktuurin lähes täysin ja myrkytti maaperän monin paikoin hyvin pitkiksi ajoiksi. Sodan päätyttyä ja uudisrakentamisen alettua päätettiin pahiten saastuneet alueet jättää silleen.
Nämä kuusi kuntaa (Beaumont-en-Verdunois, Bezonvaux, Cumières-le-Mort-Homme, Fleury-devant-Douaumont, Haumont-près-Samogneux ja Louvemont-Côte-du-Poivre) olivat kyliä, jotka kuolivat Ranskan puolesta («villages morts pour la France»). 1920-luvulta lähtien niiden virallinen asukasmäärä on ollut nolla.
Muistaa voi monin tavoin. Myös hallintorakenteita säilyttämällä.
2 kommenttia:
Vuosikymmeniä on geologit kartottaneet Suomenkin maaperän "rikkauksia" ja yhä tarkemmin alkavat olla selvillä, mitä mistäkin löytyy kannattavaa tai kannattamatonta kaivannaisteollisuutta silmälläpitäen.
Kun on tullut seurattu vuosikymmeniä itsekin tätä politiikkaa, jolla ihmisiä tietoisesti tai ½-tietoisesti rajoilta toisille tai rajojen ylitse muihin maihin siirrellään, niin loogiselta tuntuu, että kaivosten avaamista ja metsien hillitöntä tehtaisiin puimista vastustavien minimoimiseksi tälläinen väestöpolitiikka olisi siis sittenkin enempi määrätietoista johdattelua kuin vain puoliksi, tai jopa ettei ollenkaan.
Muistan "kaivannaispuolue" Pekkarisen 1990 luvulla jo lipsauttaneen Kepupolitiikan mustimman ytimen tulevaisuudensuunnitelmat, että kaikki suomalaiset kehä kolmosen sisäpuolelle ja koko muu maa talous- (metsät, kaivokset, patoaltaat), huvittelu-, turismi- ja elämysreservaatiksi.
Huvittavin kansan "syvienrivien" pelkokommentti oli syksyllä susivihapuheiden kuumimmillaan ollessa Kainarissa, että joku rajaseudun muutaman kymmenen asukkaan kylä tyhjenee susipelkojen takia. Lentiirasta taisi olla kyse joka periaatteessa tyhjeni 60-luvulla jo ihan muista syistä; Ruotsi ja Etelä-Suomi imaisivat.
Millaisenhan kuntamuistomerkin sellaisesta kunnasta saisi josta susien takia on lähdetty niin, että puurokattilat ovat helloille jääneet (vrt tämän pvn Porkkala-kirjoitus Hesarissa)?
Facebookissa muistutettiin, että toisen maailmansodan jäljiltä on muistomerkkinä Oradour-sur-Glanen kylä. Mutta tuota aluetta ei ole jätetty kokonaan asukkaattomaksi, kylä rakennettiin uudelleen saman kunnan alueelle.
Ei taida olla yksikään lakkautettu kuntakaan Suomessa jäänyt kokonaan ilman asukkaita. On kai sitä uhkailtu poliittisissa puheissa suuntaan ja toiseen, mutta onneksi on eri puolilla maata viihtyviä sitkeitä sissejä.
Lähetä kommentti