Kumotaan aktiivimalli

Kansalaisaloite uuden työttömyysturvalain kumoamiseksi sai yli 50 000 allekirjoitusta samana päivänä kun tasavallan presidentti Sauli Niinistö allekirjoitti lain. Kuten twitterissä todettiin, niin jonkinlainen viesti tässä lähti päättäjille.

Tarvittava määrä kannatusta aloitteelle kertyi, kuten Yle muotoili, silmänräpäyksessä. Ei arkijärkeen sellainen mahdu, että jotakin rangaistaan asiasta johon hän ei voi itse vaikuttaa. Työnhakija ei päätä rekrytoinneista tai kursseille pääsystä.

Aikaisemmin kirjoitin, että ensimmäiset rangaistukset annettaisi jo vuoden alussa. Lain hionnassa kuitenkin oli päädytty aloittamaan ensimmäinen tarkastelujakso vuoden alusta. Mikäli laki pysyy voimassa, niin ensimmäiset rangaistukset tulevat huhtikuun alussa.

Ellei sitten hae työkyvyttömyyseläkettä.



* Kansalaisaloite Kumotaan HE 124/2017 vp

Joulukuun lisälehtiä

Joulukuussa kahden lehden liitteenä on tullut lisälehti. Aku Ankan mukana tuli tuttu tilaajalahja, numero 51B, joka tänä vuonna oli Joulumanteli. Se sisälsi kolme jouluista tarinaa, johtosarjana Carl Barksin Joulukalkkuna-arpajaiset. Aina ei onnesta ole iloa Hannu Hanhellekaan.

Toinen lisälehti tuli Sarjainfon mukana. Päätoimittaja Aino Sutinen on oikaissut vuosikymmeniä jatkuneen Sarjainfon perinteen, jonka mukaan vuoden viimeinen numero ilmestyy seuraavan vuoden puolella. Nyt kaikki neljä numeroa ilmestyivät samana vuonna.

Sarjainfo 4/2017 on lastensarjakuvaan keskittynyt teemanumero. Onkin sopivaa, että sen liitteenä oli Lasten Sarjainfo, joka antaa viisi näytettä 5-12-vuotiaille suunnatuista sarjakuvista. Toivottavasti näille sarjakuville löytyisi julkaisupaikat, joissa ne tavoittaisivat kohdeyleisönsä. Tämä lehti auttanee sen toteutumisessa.

Äänestä parasta käännösalbumia

Kvaakissa voi äänestää vuoden parasta käännösalbumia. Sarjakuvaportaalin toimitus on tehnyt esikarsinnan ja sen läpäisseistä 17 albumista kaikki Kvaakkiin kirjautuneet voivat äänestää yhtä suosikkiaan. Kvaakkiin voi liittyä pelkästään tätä äänestystä varten, kirjautumista edellytetään ääntenlaskun helpottamiseksi.

Tämän vuoden käännössadosta finaaliin ovat päässeet muun muassa uusin Asterix Kilpa-ajo halki Italian, Suomessa vierailleen Riad Sattoufin Tulevaisuuden arabin kolmas osa ja uuden kustantamon, Sinisen Jäniksen molemmat teokset.

Äänestyksen alkuvaiheessa kärjessä parilla äänellä ovat Mikki Hiiri - Zombi-sumppi ja Tex Willer - Loistava lainsuojaton.


* Äänestä v. 2017 paras käännössarjakuva Herra Koipeliini -voittajaksi

Joulukaupungit ja joulupääkaupunki

Suomen Turku on julistautunut joulukaupungiksi. Välillä se luopui tittelin käytöstä, mutta nyt se on taas käytössä. Tänä vuonna Turun tuomiokirkosta kaikui perinteiseen tapaan jouluviesti koko maailmaan, kun eri kirkkokuntien johtajat vetosivat rauhan puolesta torstaina 14.12. klo 18 alkaen. Teemana olivat jouluevankeliumista tutut sanat ”Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto”.

Mutta muillakin Suomen kaupungeilla on intohimoja joulua kohtaan. Tiernapoika-perinteellä elävöitetään Oulun joulunaikaa, jossakin on julistettu, että Kuopio on joulukaupunki - Kuopio is Christmas town. Helsingin Senaatintorille on joinakin vuosina rakennettu Joulukaupunki. Kauppakamareissa on pohdittu Helsingillä olevan täydet mahdollisuudet kehittyä hienoksi joulukaupungiksi.

Joulun omiminen paikalliseksi tapahtumaksi ei ole vain suomalainen tapa. Euroopasta tiedetään, että Budapest on täydellinen joulukaupunki. Joulun alla kiireisestä EU:n pääkaupungista Brysselistä sukeutuu satumainen joulukaupunki. Tartosta tulee joulukaupunki joka vuosi ja säästä riippumatta! Valkenburg on Hollannin kaunein joulukaupunki. Praha on ihana joulukaupunki! Lisäksi Vilnan vanhankaupungin romanttinen miljöö täyttyy joka vuosi joulutunnelmasta. Saksassa Nürnberg tunnetaan myös joulukaupunkina.

Muuallakin maailmassa on joulukaupunkeja. Chicago on mahtava joulukaupunki! Betlehem – miehitetty joulukaupunki - on joulun alkuperäisin tapahtumapaikka.

Mutta kaikkien näiden yläpuolella on joulupääkaupunki. Se ei ole Betlehem, vaan Strasbourg. Idyllisessä goottilaisen arkkitehtuurin Strasbourgissa yhdistyvät ranskalainen ja saksalainen jouluperinne. Joulupääkaupungin arvoinen suoritus.



* Joulukaupunki

Kansalaisaloite työttömien rankaisemisen poistamiseksi

Hakkaraisen tonttuillessa ja Heinosen esitellessä neljän tonnin kelloaan eduskunta päätti rankaista työttömiä työttömyydestä. Jatkossa työttömyyskorvausta pienennetään, jos ei ole tehnyt töitä. Ensimmäiset rangaistukset lätkäistään tammikuun alussa, mikäli ei ole tarvittavissa määrin tehnyt työtä loka-joulukuun aikana.

Ehkä näin ei tapahdu kovin pitkää aikaa. Parhaillaan kerätään nimiä kansalaisaloitteeseen, jolla laki kumottaisiin. Tätä kirjoittaessa aloitetta on kannattanut 2758 suomalaista.

Kannatusilmoituksia näkyy kertyvän nopeaan tahtiin. Luultavimmin asia on jo keväällä eduskunnan käsiteltävänä. Toivottavasti silloin Hakkarainen on selvinpäin ja Heinosella on ranteessaan halvempi kello.



* Vesa Heikkinen. Mallin nimi. Journalisti

Suomen sata vuotta kuvina

Timo J. Tuikka – Heikki Paakkanen
Suomi sata vuotta ja risat
Zum Teufel 2017


Heikki Paakkanen on esitellyt käsityksiään itsenäisen Suomen vaiheista useammissa sarjakuva-albumeissa 1980-luvun lopulta alkaen. Nyt hän koonnut käsityksensä kuvakirjaksi Suomi sata vuotta ja risat, joka on saanut kultapainatuksen jokaiselle sivulle. Suomen itsenäisyyden aika tiivistyy noin sataan tilannekuvaan, joissa kansakunnan kaapinpäällys epätavanomaisessa valossa.

Paakkasen kuva suomalaisten vaiheista ei kaikin osin ole mairitteleva. Piinallisesti Paakkanen nostaa niitä matonkulmia, joiden alle on lakaistu unohduksiin toivottuja asioita. Koko itsenäistyminen oli melkoinen sekametelisoppa. Eduskunta julisti Suomen itsenäiseksi neljä kertaa, ja vasta tuota viimeistä kertaa on alettu juhlia itsenäisyyspäivänä.

Kirjan tekstit on kirjoittanut historian tohtori Timo J. Tuikka. Vaikka teksti on Tuikan, Paakkasen ääni kuuluu vahvana kaikessa kirjoitetussa. Paakkanen on historiansa lukenut, ja sarjakuva-albumeista uskomattomista käänteistä huolimatta ei varsinaisia faktavirheitä ole. Tämän takeeksi Paakkanen on pyytänyt albumeihinsa historia-auktoriteetteja Lauri Haatajaa ja Markku Jokisipilää kommentoimaan esitettyjä tietoja.

Muoniossa syntynyt Tuikka käsitteli väitöskirjassaan Kekkosen konstit pitkäaikaisen presidentin historiakäsityksiä. Pari vuotta sitten häneltä ilmestyi Vuosisadan sankarit ja pelurit (Otava 2015), josta Paakkanen lienee löytänyt hengenheimolaisen. Suomi sata vuotta ja risat alkoi rakentua yhteistyönä tammikuussa 2016.

Virallisen Suomi 100 -tunnuksen saanut kuvakirja yhdistelee faktoja ennakkoluulottomasti. Akateemisen Karjala-Seuran pitkäaikaisen puheenjohtajan Elmo E. Kailan päähän osui Haviland DH60X:n potkuri toukokuussa 1929 Aulangolla. Tuikka ja Paakkanen jatkavat: ”Menetettyään palan vasemmasta aivolohkostaan Kaila työsti vaivatta väitöskirjansa Pohjanmaa ja meri 1600- ja 1700-luvulla (1931) loppuun.”

Edelleen muistetuista ihmisistä Carl Gustaf Mannerheim taitaa saada eniten mainintoja kirjan kuluessa. Hänet yhdistetään muun muassa Wiipurin Erikoiskorsettiliikkeeseen ja menneisyydenhallintaan. Osa itselle merkityksellisten aiheiden käsittelystä tuntuu ilkeilyltä, mutta sama laidallinen kuuluu kulttuuri-ihmisille kuin poliitikoille ja tiedeviranhaltijoille. Eikä tekijät säästele itseäänkään. Somerolaisen Rauli ”Badding” Somerjoen ”ihmispalvonnan huppuna voidaan pitää innokkaiden paikallistaiteilijoiden suunnittelemaa muistomerkkiä: Badding-pysäkkiä.” Muistomerkki on Seppo Mannisen ja Paakkasen suunnittelema.

Suomi sata vuotta ja risat on parhaimmillaan sopivina annoksina nautittuna. Tyylikkäiden kuvien äärelle kannattaa pysähtyä pidemmäksi aikaa, sillä niistä löytyvät kaikki tekstissä mainitut elementit ja hieman enemmänkin.

Julkaistu Kaltiossa 5/2017

Kuka on ykkösellä?

Kiinan johtaja Hu Jintao ja George W. Bush

Tänään 1942 syntyi Hu Jintao, Kiinan kommunistisen puolueen pääsihteeri vuosina 2002-2012. Hu valittiin virkaan 15. marraskuuta 2002 ja seuraavana päivänä Jim Sherman kirjoitti seuraavan vitsin.

HU'S ON FIRST
Jim Sherman

(We take you now to the Oval Office.)

George: Condi! Nice to see you. What's happening?
Condi: Sir, I have the report here about the new leader of China.
George: Great. Lay it on me.
Condi: Hu is the new leader of China.
George: That's what I want to know.
Condi: That's what I'm telling you.
George: That's what I'm asking you. Who is the new leader of China?
Condi: Yes.
George: I mean the fellow's name.
Condi: Hu.
George: The guy in China.
Condi: Hu.
George: The new leader of China.
Condi: Hu.
George: The Chinaman!
Condi: Hu is leading China.
George: Now whaddya' asking me for?
Condi: I'm telling you Hu is leading China.
George: Well, I'm asking you. Who is leading China?
Condi: That's the man's name.
George: That's who's name?
Condi: Yes.
George: Will you or will you not tell me the name of the new leader of China?
Condi: Yes, sir.
George: Yassir? Yassir Arafat is in China? I thought he was in the Middle East.
Condi: That's correct.
George: Then who is in China?
Condi: Yes, sir.
George: Yassir is in China?
Condi: No, sir.
George: Then who is?
Condi: Yes, sir.
George: Yassir?
Condi: No, sir.
George: Look, Condi. I need to know the name of the new leader of China. Get me the Secretary General of the U.N. on the phone.
Condi: Kofi?
George: No, thanks.
Condi: You want Kofi?
George: No.
Condi: You don't want Kofi.
George: No. But now that you mention it, I could use a glass of milk. And then get me the U.N.
Condi: Yes, sir.
George: Not Yassir! The guy at the U.N.
Condi: Kofi?
George: Milk! Will you please make the call?
Condi: And call who?
George: Who is the guy at the U.N?
Condi: Hu is the guy in China.
George: Will you stay out of China?!
Condi: Yes, sir.
George: And stay out of the Middle East! Just get me the guy at the U.N.
Condi: Kofi.
George: All right! With cream and two sugars. Now get on the phone. (Condi picks up the phone.)
Condi: Rice, here.
George: Rice? Good idea. And a couple of egg rolls, too. Maybe we should send some to the guy in China. And the Middle East. Can you get Chinese food in the Middle East?

Otsikko viittaa yhdysvaltalaisten koomikkojen Bud Abbottin ja Lou Costellon klassikoksi muodostuneeseen Who's on First -rutiiniin.

Tavallisesti vitsit ovat anonyymi kirjoittamisen laji. Tämä vitsi on harvoja poikkeuksia. Joku kaveri lähetti sen minulle sähköpostilla pian kirjoittamisen jälkeen, ja nimi oli otsikon alla kuten yllä. Nyt vitsi on netissä useimmiten kaltaisiensa lainen, ilman nimeä, mutta tekijän saa hakukoneella helposti selvitettyä.

Ei nettiäänestämiselle

Sipilän hallitus ei vatuloi. Se tarttuu toimeen ja määrätietoisesti ratkoo Suomen ongelmia. Hallitus linjasi lokakuun lopulla 2016, että Suomessa aloitetaan "valmistella siirtymistä" sähköiseen äänestämiseen. Työministeri Lindström tarttui toimeen välittömästi helmikuussa 2017 ja asetti työryhmän tekemään esiselvitystä aiheesta.

Eilen 19.12.2017 työryhmä totesi saman, jonka kaikki ovat jo tienneet Trumpin presidentiksi valinnasta lähtien:

Nettiäänestystä ei tule ottaa käyttöön yleisissä vaaleissa, koska sen riskit ovat suurempia kuin hyödyt. Näin toteaa nettiäänestyksen edellytyksiä Suomessa selvittänyt oikeusministeriön työryhmä.
   Teknisesti nettiäänestysjärjestelmä on työryhmän mukaan toteutettavissa, mutta teknologia ei vielä ole riittävän hyvällä tasolla. Puutteita on muun muassa varmennettavuuden ja vaalisalaisuuden yhteensovittamisessa.
   Varmennettavuus tarkoittaa sitä, että äänestäjän pitäisi pystyä varmistamaan äänen siirtyneen laskentaan muuttumattomana. Hänen tulisi saada tästä jonkinlainen todiste. Samanaikaisesti vaalisalaisuus kuitenkin edellyttää, että äänestysjärjestelmä ei saa tuottaa todistetta, joka olisi hyödynnettävissä painostamiseen tai äänten myymiseen.
   Työryhmän tuottamassa nettiäänestyksen esiselvityksessä tunnistettiin riskeiksi vaalituloksen laaja manipulointi, vaalien häirintä palvelunestohyökkäyksillä ja vaalisalaisuuden laajamittainen murtuminen.
   Työryhmä korostaa, että suurin riski kohdistuu luottamukseen ja sen menettämiseen. Luottamuksen horjuttamiseen voi riittää pelkästään valheellisten tietojen ja huhujen levittäminen. Paperilla tapahtuvassa äänestyksessä äänet ovat konkreettisesti laskettavissa ja tarkistettavissa, jolloin voidaan helposti kumota ainakin vaalituloksen manipulointiin liittyvät epäilyt.
   Nettiäänestyksessä sen sijaan ei voida suorittaa erillistä äänten tarkastuslaskentaa, joka mahdollistaisi ääntenlaskennassa tapahtuneiden virheiden löytämisen tai korjaamisen. Nettiäänestysjärjestelmässä täytyy luottaa järjestelmän tuottamaan tietoon.

Asiasta on tehty laajempi esiselvitys, jonka voi lukea netissä.

Toivottavasti asia hautautuu nyt pidemmäksi aikaa.

ei enää uudestaan

Liuhdon kanssa tehtiin uusi teos.

Game of Thronesin lopputulema

Lähes kuusi vuotta sitten kirjoitin Game of Thronesista, että siinä "fantasialle tyypilliseen tapaan jo televisiosarjan ensimmäisessä osassa rakentui tarinan kaari käytännössä loppuratkaisua myöten". Tv-sarjan edetessä kausi kaudelta eteenpäin tämä toteamus on alkanut häiritä enemmän ja enemmän. Sarjassa ei ole edetty niin lineaarisesti kuin perinteisessä fantasiassa ja monta umpikujaan päätynyttä sivujuonta on nostettu kerronnan keskiöön.

Nyt luin kirjasarjan ensimmäisen osan Valtaistuinpeli (Kirjava) testatakseni tunnistaisinko samat enteet kuin tv-sarjan ensimmäisestä jaksosta. Mielestäni ne olivat siellä.

Ajatukseni Tulen ja jään laulun lopputulemasta perustui Englannin historiaan keski- ja uuden ajan taitteessa. George R.R. Martinin luomat ulkoiset puitteet ja mahtisukurakenteet viittaavat vahvasti tuohon aikaan. Niinpä tv-sarjasta aloin etsiä Englannin Elisabethiin ja Skotlannin Jaakkoon perustuvia hahmoja.  Sellaisilta vaikuttivat Daenerys Myrskysyntyinen ja halvaantunut Brandon Stark.

Martinin kirjasarja perustuu vaihtuviin näkökulmiin. Esipuheen jälkeen jokainen luku kerrotaan jonkun keskeisen henkilön näkökulmasta. Ensimmäisen luvun näkökulma on Branin ja kolmannen Daenerysin. Heidän välissään Branin äiti Catelyn käy lyhyesti tapaamassa miestään jumalmetsässä saattaakseen ensimmäisen luvun loppuun.

Ainakin otsikkotasolla Martin nostaa keskeisimmiksi tv-sarjasta noteeraamani henkilöt. Ainakaan toistaiseksi nämä kaksi eivät ole kuolleet, vaikka muutoin sarjassa ihmishenki on ollut hyvin herkässä. Innokkaimmat fanit ovat laskeneet tv-sarjassa näytettyjä kuolemia ja päässeet yli tuhanteen.

Game of Thrones on synnyttänyt mediaan kokonaan uuden juttutyylin, spekuloimisen sarjan tulevilla käänteillä. Blogeissa on pohdittu vuosien mittaan muidenkin kirjasarjojen juonien etenemistä, mutta tämän tv-sarjan myötä tapa on levinnyt valtamediaan. Suomessa sekä Yle että Helsingin Sanomat ovat osallistuneet spekulointiin.

Alun lukeminen lopputuleman näkökulmasta antoi melko selkeän ratkaisun. Alun rakenteiden perusteella koko mahtaviin mittoihin kasvanut tarina voisi olla Branin koomassa kuvittelemaa. Tämä ei tietenkään kerro kuka valtaistuinpelin voittaa, joten se kysymys jää auki.

Ilmeisesti tarinalle on luvassa kaksi erilaista loppua. Tv-sarjaan tulee omansa ja myöhemmin valmistuvaan kirjasarjaan omansa. Spekuloijilla on siis paremmat mahdollisuudet osua oikeaan. Mutta pointti lienee toisaalla, kuten aikaisemmin kirjoitin: "Fantasiaa tuskin luetaan juonten yllättävyyden ja äkillisten käänteiden vuoksi. Tärkeämpää on miten fantasiamaailmaa rakennetaan ja miten sen taianomaista elämänpiiriä kuvataan".



* Game of Thrones. Yle Areena

Trumpin kieltämät sanat

Trumpin hallinnosta oli lähestytty Yhdysvaltain terveyshallintoa (CDC) ja kehotettu heitä olemaan käyttämättä seitsemää sanaa.

Kielletyistä sanoista tulee ensimmäisenä mieleen Reetta Laitisen blogiinsa ja muissakin yhteyksissä (muun muassa Suomi 101 -näyttelyjulkaisussa, ilmestyy ensi vuonna) listaamat inhokkisanat. Vuonna 2012 niitä olivat esimerkiksi "sydänten presidentti" ja "yhteisöllisyys".

Trumpin inhokkisanoja ovat “vulnerable,” “entitlement,” “diversity,” “transgender,” “fetus,” “evidence-based” ja “science-based”. Suomalaisittain haavoittuva, oikeus, monimuotoisuus, transsukupuoli, sikiö, näyttöön perustuva ja tieteeseen perustuva.

Koska Trump on presidentti, niin hän voi määrätä valtionlaitokset olemaan käyttämättä inhokkisanojaan. Sellainenkin mahti on Yhdysvaltain presidentillä. Saa nähdä onko Trumpin seuraajilla.

Hämmentyneet lääketieteilijät ja hallintoviranhaltijat olivat kyselleet tilalle korvaavia sanoja. Niitä ei ollut kattavasti tarjolla. Kaksi viimeistä kehotettiin korvaamaan muotoilulla "CDC perustaa suosituksensa tieteeseen ottaen huomioon kansalaisyhteiskunnan normit ja toiveet".

Jo aikaisemmin Trumpin hallinto on kieltänyt ilmastonmuutoksen ja sitä koskevan tieteellisen aineiston keräämisen.



* CDC gets list of forbidden words: Fetus, transgender, diversity. The Washington Post.

Kvaakissa

Kvaakin Sarjakuvien Suomi 100 -sarjassa

Thor Fredrics Nyhetsjournal

Kulttuurilehtien ostotuki

Sosiaalisessa mediassa on ollut äkäisiä kommentteja siitä, että Opetus- ja kulttuuriministeriö ei jaa kirjastoille vuodelle 2018 lainkaan kulttuurilehtien ostotukea. Tuki on ollut vajaa 200 000 euroa. Ministeriöstö luvataan tuen jatkuvan 2019 jossakin toisessa muodossa.

Kirjastojen on pitänyt tilata kulttuurilehdet määräaikaisesti ja välikäden kautta ostotuen saadakseen. Tuki on ollut 25 prosenttia tilaushinnasta. Vaikka määräaikaistilauksen hinta on korkeampi kuin kestotilauksen, niin tilauksen välittäjälle maksettu korvaus on pienentänyt lehden itsensä saaman hinnan pienemmäksi kuin suoraan lehdeltä tehdyn kestotilauksen korvauksen.

Useissa tapauksissa kirjasto olisi saanut kulttuurilehden lähes samalla hinnalla kestotilaten kuin ostotuen kanssa määräaikaistilaten. Kulttuurilehtien ostotuki on siis viime ajat mennyt suurimmaksi osaksi lehtitilauksia välittäville firmoille. Tämän vuoksi tuen vaikuttavuutta on siis alettu selvittämään, sellaisessa tuessa, joka valuu kokonaan byrokratian vaatimaan 'tarkistettavuuteen', ei ole järkeä. Tosin ratkaisu lakkauttaa tuki selvityksen ajaksi ei tunnu loogiselta, muutos olisi voitu tehdä sujuvammin.

Kulttuurilehtien ostotukilistoilla on ymmärtääkseni ollut suuri merkitys kirjastoille niiden päättäessä mitä lehtiä lukusaleihin tilataan. Ostotukilista on ymmärretty osassa kirjastoja ministeriön antamaksi suositukseksi mitä kirjastoihin pitäisi tilata. Ymmärrys on inhimillinen, takavuosikymmeninä ministeriöstä annettiin listalle sellainen sävy.

Toivottavasti ei ole niin, että ostotukilehtiä on tilattu ainoastaan valtion "määräyksen" vuoksi. Suoraan lehdestä kestotilaten ne saisi kirjastoihin käytännössä samaan hintaan kuin ostotuen kanssa.

Viimeinen jedi

Star Wars -saaga vetää väkeä elokuvateattereihin erikoisempinakin aikoina. Elokuvateatteri Starin aamupäivänäytöksessä oli yllättävän paljon väkeä. Paikalla oli myös stormtrooper palvelemassa yleisöä.

Star Wars -elokuvia ei oikein voi arvioida normaalien kriteerien mukaan. Valtavaksi tuoteperheeksi muuttuneen Tähtien sodan pääelokuvasarjalta ei enää odotetakaan tavallisia elokuvataiteen perusasioiden osaamista. Uutuudessa Star Wars: The Last Jedi on tyhjäkäyntiä ja kömpelyyttä. Pääasia on, että hyvän ja pahan taistelu etenee oikeilla urilla.

Viimeinen jedi, kaukaiselta saarelta edellisen elokuvan lopussa löydetty mestari Luke, ei olekaan halukas siltä seisomalta lähtemään taistelemaan imperiumia vastaan. Etsintään lähtenyt Rey on kummissaan, mutta ei luovuta. Viimein hän suostuu antamaan Reylle kolme jedi-oppituntia.

Elokuvasarjan pitkäjänteisestä tuotannosta kertonee se, että vuosi sitten edesmenneen prinsessa (tai nykyisin kenraali) Leian näyttelijän Carrie Fisherin (1956-2016) poissaolo ei näy elokuvassa mitenkään. Käsikirjoitusta ei ole sen takia tarvinnut muuttaa.

Luken pessimismi hyvän ja pahan taistelun merkityksestä lopulta muuttuu nuoruuden optimismiksi. Siihen tarvittiin hieman vanhojen tuttujen apua. Tämä elokuva oli trilogian toinen osa, joten alkuasetelmien sellaiset henkilöt, joita tarinan kaaren lopussa ei tarvita, saivat mennä. Kenraali Leia nähdään parin vuoden päästä vielä kerran valkokankaalla.

Nostalgia ja anteeksiantavat fanit kannattelevat elokuvasarjaa huikealla tavalla. Pitihän minunkin mennä uusi elokuva katsomaan vaikka ongelmat olivat etukäteen tiedossa.

Lilli

Helsinkiin tulossa oleva Barbie-näyttely sai minut Youtubesta katselemaan millaisia aikaisemmat näyttelyt ympäri Eurooppaa ovat olleet. Roomassa pääosassa oli muoti, Pariisissa oli tehty asiallisen oloinen kulttuurihistoriallinen näyttely taustoituksineen. Pariisin näyttelyn esittelyvideosta kävi ilmi, että nukella oli saksalainen esikuva, Lilli.

Lilli oli pilapiirtäjä Reinhard Beuthienin Bildiä varten luoma hahmo, jonka tehtävänä oli täyttää palstojen tyhjät päät. Palstan levyisissä, korkeissa pilakuvissa itsenäinen sihteeri ei arastellut esitellä kehoaan. Lilli antoi vanhemmille herrasmiehille mahdollisuuden antaa lahjoja ja ylläpitoa, nuoremmille katsetta kavahtamattoman vartalon.

Bildissä Lilli aloitti vuonna 1952. Se sai suosiota ja jo 1955 silloisiin saksalaisiin kaalimatokauppoihin tuli myyntiin kolmiulotteisia pin up -kuvia, Bild Lilli -nukkeja. Vaikka pilakuvien julkaiseminen loppui 1961, niin nuket pysyivät tuotannossa. Kaikkiaan niitä tehtiin 130 000 kappaletta. Bild Lillit ovat säilyneet tavanomaisia nukkeja paremmin ja nykyisin hyväkuntoisen sellaisen saa reilulla tonnilla.

Mattelin toisen perustajan vaimo Ruth Handler oli tyttärineen matkalla Euroopassa 1956. Sveitsissä he tutustuivat räikeästi meikattuihin Lilli-nukkeihin ja paluumatkalle kotiin lähti kaksi kappaletta uudenlaisia nukkeja.

Mattel toi Amerikan markkinoille Barbien vuonna 1959. Barbie oli hillitymmin meikattu ja hieman pienempi kuin Lilli, mutta yhtäläisyydet sisärakenteita myöten olivat suuret. Lillejä valmistanut Greiner & Hausser Gmbh haastoi Mattelin oikeuteen 1961, pääsyy tähän oli yhtiön patentin loukkaaminen. Parin vuoden sovittelun jälkeen kaikki oikeudet sisärakenteiden patentteihin ja Lilliin siirtyivät Mattelille 1964. Uusi omistaja teki parhaansa hävittääkseen mielikuvatkin Lillistä. Silti Barbien kasvot muuttuivat oleellisesti Lillistä vasta vuonna 1971.

Vaikka Lilli-nukke oli alkujaan ajateltu figuuriksi (nuorille) miehille, niin Euroopassakin varsinkin Saksan ulkopuolella siitä kiinnostuivat enemmän nuoret tytöt. Valmistaja ei varmaan ollut kovin tarkka siitä kenelle Lillit päätyivät, pääasia lienee ollut, että nuket menivät kaupaksi.

Ehkä jokunen Lilli on päätynyt Suomeenkin. Beuthienin pilapiirroksia lienee julkaistu suomalaisissa lehdissä, ainakin niitä on päätynyt kotimaisiin huumori- ja vitsijulkaisuihin.

Tällaisten seikkojen vuoksi museoiden tai muiden muistiorganisaatioiden ei pitäisi antaa päätäntävaltaa näyttelyiden sisällöistä ulkopuolelleen. Omistajilla saattaa olla huomattavia haluja peitellä jotakin seikkoja menneisyydestä. Kansallismuseon kannattaisi ottaa oppia Pariisin Musée des Arts Décoratifsista.

Mattelilla ja Barbiella ei pitäisi olla mitään häpeämistä taustassaan. Hempukka Lilli saikin toisenlaisen ostajakunnan kuin alunpitäen suunniteltiin. Patenttiloukkaukset on kuitattu ajat sitten rahalla. Jos myytävä tuote ei kiehtoisi tyttöjä tavalla tai toisella, niin sen valmistaminen olisi lopetettu ajat sitten. Oma keskustelun aiheensa on suuryrityksen vastuu tuotteensa luomista mielikuvista.



* Bild-Lilli

Kvaakissa

Anssi Ylirönni

Ämpärinjonottajien sukua

Nauravat kalliot

Sunnuntaina Turun Sanomat uutisoivat arkeoakustiikan tutkija Riitta Rainion tutkimustuloksista. Muinaiset esi-isämme kuulivat kalliomaalausten äärellä outoja, yliluonnollisiksi tulkittuja ääniä, otsikoi Simopekka Virkkula. Rainio kiertänyt tutkijoineen muutamien muinaismaalausten luona ja äänimittaukset osoittavat kaikujen heijastuneen maalauskallioista erikoisella tavalla.

Tutkimusjulkaisussa Nauravat kalliot työryhmä summaa mittaustuloksia esimerkiksi näin:

kaiut ovat vaikuttavia sellaisenaan, mutta Värikallion, Julman-Ölkyn ja Taatsikirkon kallioiden edustala voidaan kuulla myös jotain poikkeuksellista. Energisten herätesignaalien lisäksi kalliot heijastavat takaisin hiljaista keskustelua, naurua ja askeleita eli satunnaisia seurustelun, työn ja toiminnan ääniä. Hätkähdyttävää on se, että Värikalliolla nämä äänet vaikuttaisivat tulevan suoraan maalatuista hirvien tai ihmisten kuvista, ikään kuin nämä puhuisivat, nauraisivat tai heräisivät henkiin. (s. 24-25)

Maalaukset ovat heränneet puhumaan niille kysymyksiä esittäneille. Mittausten mukaan kaiku kuului parhaiten 30-50 metrin päästä kalliosta.

Epäilemättä Rainion ryhmä jatkaa mittauksia Suomessa laajemmin. Jo nyt tulokset antavat luvan olettaa, että äänillä on ollut oleellinen osa jo maalauspaikkojen valinnassa.

Aikaisemmin on havaittu, että maalauksia tehtiin mielellään kallioihin, joissa oli havaittavissa jokin ihmis- tai eläinhahmo. Jos paikoilla on ollut lisäksi omalaatuisesti heijastava kaiku, niin ei ihme, että paikat on koettu pyhiksi ja maalausten arvoisiksi.





* Nauravat kalliot. Artikkeli teoksessa Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat.

Saamelaiskaltio

Kaltion tuorein numero on saamelaisnumero. Sen päätoimittajina olivat Matti Aikio ja Rita Magga-Kumpulainen. Numero ei ole ensimmäinen laatuaan, Aikio pääkirjoituksessaan muistuttaa, että huhtikuussa 1966 oli edellinen, ja sen päätoimitti itse Nils-Aslak Valkeapää 23-vuotiaana vasta valmistuneena opettajana.

Valkeapää vertasi 1966 saamelaisten tilannetta Yhdysvaltojen mustien asemaan. Hän oli optimistinen, jos Amerikassa mustia aletaan pitämään ihmisinä, niin saamelaistenkin tilannekin parantuisi.

Itsenäisyyspäivän tienoilla ilmestyvä saamelaiskaltio ei ole sattumaa. Juhlavuotta on juhlittu yhdessä, tillsammans ja together. Pohjoisesta Suomesta katsoen Espoon kolmannen virallisen kielen tilalla olisi voinut olla joku muu kieli.

Kymmenisen vuotta sitten Norjassa pohdittiin voisiko maan kouluissa opettaa kaikille oppilaille yhden kurssin verran (pohjois)saamen alkeita ja saamelaista kulttuuria. Ajatus ei toteutunut, mutta Etelä-Norjaa myöten on alkuperäiskansan kulttuurin pyhät paikat merkitty ja noteerattu. Saanan sinivalkovalaisu ei olisi Norjassa onnistunut.

Kaltion nettisivuilla on luettavissa osa lehden jutuista. Kaikki lehteen kirjoitettu julkaistaan myös pohjoissaameksi. Valitettavasti käännöstyö vie aikansa. Saamennos on netissä luettavissa tammikuussa 2018.

Tutustukaa ja tilatkaa!



* Kaltio 6/2017

Lajinsa viimeinen

Tämän kuun ensimmäinen päivä ilmestyi viimeinen numero Roope-setä -lehteä. Vuodesta 1978 ilmestynyttä lehteä ehdittiin tehdä 454 numeroa. Loppukuusta sen tilalle tulee DuckTales -lehti, jonka tarinamaailmaan johdattaa Nelosella jouluaattona alkava samanniminen animaatiosarja.

Sain viimeisen numeron vasta eilen. Suppeampien lehtipisteiden valikoimiin lehti ei enää ole kuulunut. Prisman lehtipisteen laajemmassa valikoimassa se kuitenkin oli.

Tänä vuonna Roope-setä -hahmo täyttää 70 vuotta. Carl Barks piirsi hahmon Joulu Karhuvuorella -tarinaan 1947. Viimeisen lehden kannen toteamus "viimeinen lajissaan" voisi hyvin viitata Roope Ankkaan sinänsä. Harvassa lienevät Klondykessä (tai missään muuallakaan) kultaa kaivamalla rikastuneet talouselämän mahdit.

Viimeiseen lehteen ei ole panostettu sen kummaisemmin. Päätoimittajan onnittelujen yhteydessä todetaan lehden olevan viimeinen ja uusi lehti tulee tilalle. Onneksi lehden päättävä klassikkotarina Cumulus cumitus jätti hyvän mielen.

Barbie, ikoni

Keväällä Kansallismuseoon on tulossa kansainvälinen Barbie - The Icon -näyttely. Sen on toteuttanut barbeja valmistava yhtiö Mattel, joten näyttely tuntuu paremmin johonkin messu- tai näyttelyhalliin sopivalta kuin museoon. Jo Kansallismuseon tiedotteeseen valitut kuvat kiertävät monet nukkeen liitetyt nuorten tyttöjen vääristyneet ruumiinkuvakäsitykset. Kapea uuma on hävitetty vaatetuksella.

Viimeisen vuosikymmenen aikana Suomeen on tarjottu ja tuotu useampia kansainvälisten suuryritysten tuotemerkkien mainosnäyttelyitä. Kriitikko Otso Kantokorpi on pitänyt niistä aiheellista meteliä, Barbie-esittelystäkin hän on kirjoittanut Helsingin Sanomien mielipidepalstalle. Museot eivät saisi toimia markkinoinnin välineinä.

Kansallisesti tärkeimpienkin museoiden rahoitusta on pienennetty. Rahavaikeuksissa painivien kansakunnan muistien on turhan helppo antautua tällaisille houkutuksille. Barbit taatusti vetävät myös väkeä museoon.

Silti ei pitäisi unohtaa perustehtävää.

Vuonna 2009 Helsingissä oli laaja Disney-näyttely, joka esitteli klassisia animaatioita ja taideteoksia, jotka antoivat vaikutteita Walt Disneylle. Disney-näyttely kiersi laajasti Eurooppaa, mutta Helsinkiin tuotaessa siitä jätettiin oleellinen kolmas osa kokonaan pois. Ne taideteokset, jotka olivat saaneet innoituksensa Disneyn piirretyistä.

Jotenkin tuo poisjättö on ollut kohtalokas myöhemmälle näyttelytoiminnalle Helsingissä. Jos Walt Disney on saanut vaikutteita eri teoksista, niin olennaista olisi näyttää miten vaikutteet ja aiheet ovat jatkaneet elämää hänen jälkeensä. Tämä on tietysti suurta hallaa rahallisesti suuriksi arvostetuille tuotemerkeille sekä taloudellisesti että oikeuksien hallinnan kannalta.

Mattelin barbit vaatisivat Kansallismuseossa rinnalleen suomalaisten lasten tuunaamia barbeja ja kotimaisten barbie-keräilijöiden tuottamaa panosta. Suomalaisilla keräilijöillä luultavimmin on hyvinkin erilaisia arvostuksia kuin nukkien valmistuttajalla. Joku yksittäinen kansallispuku ei riitä tuomaan näyttelyn aihetta 'suomalaiseksi'.

Jään jännityksellä odottamaan onko barbie puettu myös saamenpukuun.



* Barbie - The Icon. Kansallismuseo.

Uumaja muu

Sami Liuhto
Canti di Assisi
ntamo 2017


Nimeän ehdokkaaksi Törkeän virallisen Runo-Finlandian saajaksi tänä vuonna ilmestyneen Sami Liuhdon Canti di Assisin (ntamo). Teoksen takakannessa Maaria Ylikangas kertoo jäävänsä odottamaan, että voisi palkita teoksen korkean profiilin kirjallisuuspalkinnolla. Ajattelin käyttää tarjoutunutta mahdollisuutta, vaikka Törkeän virallinen Runo-Finlandia ei ehkä nimestään huolimatta täytä Ylikankaan määrittelemiä ehtoja. Meitä kriitikkoja on moneen lähtöön.

Canti di Assisi on osoittain Italian Assisissa syntynyt teos. Paikannimenä Assisi houkuttelee ristikkomagiaan, sananeliöihin ja palindromeihin. Niillä Liuhto onkin täyttänyt laajan teoksensa. Sivumäärä on peräti 250. Luku täytyi tarkastaa kustantajan sivuilta, sillä itse kirjassa sivunumerointi ei etene totuttuun tapaan, vaan neljänkymmenen rykelmissä.

Liuhdon teos sopii mainiosti palkittavaksi Suomen satavuotisjuhlinnan yhteydessä. Tähän on sisällöllisetkin perusteet. Teoksen avaavan kokosivun sananeliön keskellä on sana SADAS. Aassa / avaas / sadas / saava / assaa.

Erityisesti Liuhto on ottanut lähtökohdakseen viisikirjaimiset sanat. Niistä on syntynyt sananeliö jos toinenkin. Pienempiäkin teoksessa on, mutta varsinkin kaksikirjaimisilla sanoilla leikittelyssä tie on nopeasti kuljettu loppuun.

Joka sivun ylä- ja alalaidassa kulkee oma tarinansa. Lyhyitä palindromeja on sijoitettu säännöllisesti sananeliöiden joukkoon, samoin kuin lähdeviitteitä. Jaakko Yli-Juonikkaan sikaromaanien sivuille viitataan usein, samoin Mikael Bryggerin kirjoituksiin.

Lomittain ja limittäin sovitetut sanat pitävät hienosti otteessaan. Loppupuolen palindromikieli summaa tekemistä: neliöllä tallon noir / rion nollat ällöilen. Aseemisen kirjoituksen kautta päädytään takaisin sananeliöihin ja sitaatteihin. Viimeisen sanan saa Kafka.

Vahvasta menetelmällisyydestään huolimatta Liuhdon teos huokuu henkilökohtaista kokemista ja tuntoja. Lukija palkitaan perinteiseen tapaan tässäkin runokirjassa, teksteistä avautuu maailma runoilijan kokemaan, yleisinhimilliseen olemiseen. Aina ei tarvitse nähdä suurtakaan vaivaa, esimerkiksi yhdellä sivulla on suuri, käsin kirjoitettu huutomerkillä terästetty v-sana.



* ntamo: Canti di Assisi

Lapin retkiltä

Lokakuun lopulla Aineen taidemuseolla oli Valde Aho myymässä lukuisia teoksiaan. Tuorein julkaisu oli tältä vuodelta, Mediapinnan Suomi 100 runokirjaa -sarjassa julkaistu Runoja Lapin retkiltä.

Aho esitti myyntipöytänsä takaa muutamia runojaan, ja sama lausuttuna esitettäväksi sopiva rytmi on myös Lapin luontoa ja taikaa ylistävissä runoissa. Eiliseen Suomi 100 -valaistuksen teemaan sopii seuraava näyte:

Saanan jylhyys
saivoveden loiske
Kilpisjärven rantaan.

Kesätuuli
tunturikoivun narina
pajulinnun suru.

Lapissa on vaivaiskoivun sitkeys ja maahisten äkkipikaisuus. Luonto on moninaista, ja siitä sopii runoilla monin eri sävyin. Huumoriakin on mukana, Aho kirjoittaa hilvistä ja poloista: ”Jos tet lähettä / laphiin lutkaletkele …”

Nyt meneillään oleva kaamos on Aholle ”väliverho”. Lappi on niille, jotka näkevät ja kuulevat sen läpi.

Näyttelykuvia

Oulun VI Sarjakuvafestivaali on vietetty. Oulun taidemuseolla voi tutustua näyttelyihin 7.1.2018 saakka.

* Kuvia festareilta

* Viestintää twitterissä

Suomi 101

Oulun taidemuseolla on sarjakuva itsenäisen Suomen jokaisesta vuodesta.

Oulun Sarjakuvafestivaali 1.-3.12.2017

Oulun Sarjakuvafestivaali järjestetään tänä vuonna 1.-3. joulukuuta. Päätapahtumapaikkoina ovat Oulun kaupunginkirjaston pääkirjasto ja Oulun taidemuseo.

Comics Effects -näyttelykokonaisuus avautuu Oulun taidemuseolla lauantaina 2.12. Se koostuu Max Anderssonin, Amr Talaatin, JP Ahosen, Kaisa Lekan ja Harri Filpan tuotantoa esittelevistä osakokonaisuuksista. Suomen satavuotista taivalta muistetaan Suomi 101 -osuudessa, johon satayksi suomalaista sarjakuvantekijää on tehnyt sivun itsenäisen Suomen jokaiselta vuodelta. Tekijöille on annettu vuosi ja vapaat kädet sen käsittelyyn.

Uutuutena Oulun Sarjakuvafestivaalilla ovat mestarikurssit. Niitä pitävät Ahonen, Leka ja egyptiläinen residenssitaiteilija Talaat. Viimeksi mainitun opetusta ovat saaneet myös Limingan taidekoulun sarjakuvalinjalaiset.

Lauantaina 2.12. Oulun pääkirjaston ala-aulaan levittäytyy Sarjakuvakeidas. Tarjolla on paikallisten ja kauempaankin tulleiden festivaalivieraiden pienlehtiä ja sarjakuva-albumeja. 

Pääkirjaston tiloissa on on muun muassa islantilaisen Bjarni Hinrikssonin, tanskalaisen Line Høj Høstrupin ja oululaisen Jussi Hukkasen näyttelyt. Näyttelyitä on myös kaupungilla ja naapuritaajamissa. Esimerkiksi Mikko Jylhän Pien väkeä on esillä Kolo barissa ja tanskalaisen Clara Jetsmarkin töitä Asematunnelissa.

Ohjelmaan kuuluu kirjanjulkistuksia ja tekijöiden haastatteluja. Perjantaina on tarjolla laaja kokonaisuus opastusta luovien alojen tekijöille aineettomista oikeuksista. Lauantaina julkistetaan Oulun pohjoismaisen sarjakuvakilpailun voittajat ja jututetaan laajasti festivaalin taiteilijoita. Sunnuntaina käydään keskusteluja sarjakuvataiteesta ja muun muassa Jopen juhlakirjasta.



Toivotan Oulun Sarjakuvakeskuksen puolesta kaikki tervetulleiksi näyttelyihin ja tapahtumiin!


* Ohjelma netissä
* Kvaakissa voi keskustella Oulun VI Sarjakuvafestivaalista