Minulle Munaniitty oli Niiralan sivukirjasto. Lasten ja nuorten puolen kirjat luin kaikki, muistan hyvin kun tuli vastaan se kerta, että kaikki hyllyssä olleet oli luettu. Aikuisten puolen kirjoja en lukenut kaikkia, ja sitä paitsi siellä oli yksi kirja josta en ollut varma saisinko sitä lukeakaan. Koraani.
Tämän blogin alkuvaiheessa huomasin, että "kaikkien kirjojen" lukemisesta ei jäänyt pysyvää hyötyä. Ahmimisiässä luetusta skifistä ei ollut jäänyt päähän kuin tunnelmia ja hämäriä juonen pätkiä. Niiden varassa ei uusia kirjablogauksia syntynyt. Täysin uusina saisi suuren osan kirjoista nyt lukea.
Olen tänä vuonna viettänyt paljon aikaa maalla. Syksyllä tänne syrjäkylälle saatiin uusi palvelu, kirjastoauto poikkeaa kerran kahdessa viikossa. Ensi tiistaina tulee seuraavan kerran. Koetan muistaa sanoa kuskille päivää.
Luulen tietäväni, mutta en tosiasiassa muista mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti