Johannes ja Pirkale: Aarnihovin valtias

Edellinen Musta nuoli

Pirkale on kuninkaan hovissa kouluttanut metsästyshaukan. Koska kyse on Pirkaleesta, niin koulutus on ollut epätavallinen. Romulus metsästää porkkanoita. Esitellessään työnsä tuloksia Johannekselle Pirkale joutuu kidnapatuksi ja viedään lähistöllä sijaitsevaan Aarnihovin linnaan.

Aarnihovin linnanherran kuollessa hänen poikansa Tapani oli vain neljän vanha. Linnanherran sijaiseksi tuli ritari Vähäsarvi, joka neuvonantajineen osoittautui huonoksi valinnaksi. Hän telkesi Tapani tyrmään, ja aikoi pitää vallan itsellään. Tapani kuitenkin karkaa.

Aarnihovin väki ei tunne tyrmässä kasvanutta herraansa, joten Pirkale käy etsintäpartiolle hyvin Tapanista ja myöhemmin koko linnan väelle neuvonantajien hylätessä Vähäsarven. Pirkale nauttii ansiottomasta arvonnousustaan täysin rinnoin siihen saakka kun hänelle esitellään vanhempien valitsema kihlattu neito Adalmiina.

Vaikka Pirkaleella oli nykyaikaisia eläinsuojelukäsityksiä, niin sukupuolten välinen tasa-arvo oli hänelle vierasta. Adalmiina on seksistinen stereotypia.

Sankarit sopivat, että Johannes lähtee etsimään oikeaa Tapania.

Vähäsarvi on saanut selville, että Pirkale on vain hovinarri. Tiedolla hän saa neuvonantajat takaisin puolelleen, ja Pirkale on joutua hirteen.

Kuninkaan avulla valtakunnan hierarkiat oikaistaan keskiaikaisten käsitysten mukaisiksi. Nuorukaiseksi kasvanut Tapani saa linnanherran paikkansa. Tarina on, kuten edellinen Musta nuoli, "todelliseen" keskiajan maailmaan sijoittuva. Paha saa palkkansa vauhdikkaiden käänteiden jälkeen. Aiheen vuoksi lopputulos on ennalta-arvattavampi kuin edeltäjässä.

Tarina on julkaistu suomennettuna vain Ruudussa (1-9/1975).



Seuraavaksi Kuusistrumffinen huilu

Johannes ja Pirkale: Musta nuoli

Edellinen Jumalten lähde

Musta nuoli ilmestyi alkujaan Spiroussa 1957 (albumi 1959). Suomeksi se julkaistiin ensin NonStopissa (3-6/1977) ja sitten Otavan albumina (1979). Tarinassa tapaamme Johanneksen ja Pirkaleen kotonaan kuninkaanlinnassa. Linnan hierarkiassa sankarit eivät ole korkealla, Johannes on palvelija ja Pirkale hovinarri. Pirkale lienee uransa huipulla, mutta Johannes ehkä ylenee kuninkaalle tekemiensä palvelusten kautta ritariksi.

Johannes ja Pirkale elävät nimeämättömässä sydänkeskiajan (1000-luvun) kuningaskunnassa. Musta nuoli rakentuu linnan ns. arjen ympärille, lähestyviä turnajaisia häiritsee metsissä asuva roistojoukko. Järin suurelta kuningaskunta ei vaikuta, ennemminkin pittoreskilta.

Tarinan alussa Pirkaleesta kehkeytyy trubaduuri Johanneksen ja koko hovin harmiksi. Suurempi harmi ovat kuitenkin systemaattisesti toimivat roistot, jotka saavat sisäpiiritietoa linnasta.

Peyo on rakentanut tarinan hyvin, sillä petolliset kuninkaan miehet paljastuvat vasta tarinan lopussa. Tosin petollisuuden syyt jäävät lukijan arvailtaviksi.

Musta nuoli nautittavaa luettavaa. Peyon ammattitaito on hioutunut ja hän oli noussut keskeiseksi Spiroun sarjakuvantekijäksi. Pirkaleen rooli on tässä albumissa korostuneen narrimainen. Hänen ratsunsa Esmeralda (kuvassa yllä) painottaa tätä.


Seuraava Aarnihovin valtias

Johannes ja Pirkale: Jumalten lähde

Tästä alkaa Johanneksen ja Pirkaleen seikkailuja käsittelevä kesäsarja. Käyn läpi kaikki suomeksi julkaistut seikkailut aloittaen vanhimmasta. Peyon klassisen sarjakuvan Johannes sai seikkailla vuodet 1947-1953 (albumisarjassa kahden albumin verran) ilman pientä ja sisukasta kumppaniaan.

Noita varhaisia seikkailuja ei ole suomennettu, eikä myöskään Johanneksen ja Pirkaleen ensimmäistä kohtaamista vuonna 1954. Ensimmäinen suomennettu tarina Sysivuoren kirot ilmestyi Ruudussa 1974, mutta palataan siihen myöhemmin. Varhaisin suomennettu on kuudes Peyon julkaisema albumi Jumalten lähde vuodelta 1958 (Spiroussa 1956), joka julkaistiin Non Stopeissa 6-8/1976.

Tarinan alussa on viittaus edelliseen viikinkien kanssa koettuun seikkailuun. Pirkaleen fyysisen olemuksen kummallisuudet antavat säväyksen heti alussa: tyynellä hänellä oli kamala merisairaus, mutta myrskyn noustua kunto koheni ja aikaisemmin ällöttävältä tuntunut rasvainen kalakeitto maistui.

Myrskyn vuoksi Johannes ja Pirkale paiskautuvat merelle maston varaan. He rantautuvat Vätysten kylään, jota ilkeä Rasvamaxa piti ikeessään. Kun ritarillinen Johannes kuulee tarina kirouksesta, joka kyläläisten ylle on langetettu, hän tarjoutuu hankemaan vettä jumalten lähteestä. Hörppy sitä antaisi elinvoimat takaisin.

Matkalla on kommellus jos toinenkin, huumoria ja selvitettäviä ongelmia sopivassa suhteessa. Lähdekin löytyy sieltä missä se tarinan mukaan oli.

Kun miettii parivaljakkoa ja julkaisuajankohtaa, niin tulee mieleen Johanneksen ja Pirkaleen suhde myöhempiin Asterixiin ja Obelixiin. Hahmojen roolit on vain käännetty toisin päin. Jumalten lähteessä ajatuksia johtaa tähän suuntaan villisika-kohtaus, joka voisi olla myös Goscinnyn käsikirjoittama.

Seuraavaksi Musta nuoli

Muistojen divarit

Juuri on ilmestynyt Juri Nummelinin toimittama Muistojen divarit (Kustantamo Helmivyö 2018). Nimensä mukaisesti kirjaan on koottu eri kirjoittajien muistoja divareista eri vuosikymmeniltä ja eri puolilta maata.

Osallistuin teokseen muistelemalla lukioaikaista (1980-luvun puoliväli) Siivaria Siilinjärveltä. Tuohonkin maailmanaikaan kärsittiin sisäilmaongelmista ja ennen uuden kirjaston valmistumista Siilinjärven kirkonkylällä oli pitkä aika ilman kirjastopalveluja. Niitä sitten paikkasi osaltani Siivari.

Kirjan avaavat Tapani Baggen muistelukset Keravan, Järvenpään ja Helsingin divareista. Lopussa Sauli Pesonen ja Aapo Kukko kertovat muistojaan Oulun divareista. Siihen väliin mahtuu muun muassa Ville Hännisen juttu Jyväskylän Kauppakadun divareista.



* Muistojen divarit. Kustantamo Helmivyö

Ymmärtämätön Fingerpori

Eilinen Fingerpori oli tavallista visaisempi tapaus. Edes Rautalankapori ei auttanut ihmettelijöitä ennen kuin iltapäivällä.

Vitsin kehittänyt Kalle Kallunki ehti jo aamulla hätiin. Toisesta ruudusta oli jäänyt teksti pois. J. Suoro kirjoittaa myynti-ilmoitukseen, että ”Myytävänä Stalin 1200. Jalopuusisustus.”

Hesarin Nyt ehti auttamaan ihmettelijöitä. Ei sitä kukaan muukaan ymmärtänyt.

Näin kesäisenä aikana lienee hyvin aikaa auttaa ihmisiä muilta uutiskiireiltä.