[Kesäkirjakimara: johdanto, osat 1, 2, 3, 4, 5 ja 6]
Israelilainen kirjailija ja rauhanaktivisti David Grossman (s. 1954) on tarttunut Vanhan testamentin Tuomarien kirjan yhteen sankariin, Simsoniin. Hänethän muistetaan voimakkaana miehenä, joka menetti voimansa hiustenleikkauksessa.
Itsenäisen Israelin sotilaallisissa pyrinnöissä Simson on saanut monia nimeään kantavia yksiköitä ja ohjelmia. Merkittävin ja samalla salatuin näistä on "Simsonin voitto", joka tuotti juutalaisvaltiolle ydinaseen. Simsonin mukaan on nimetty myös joukko-osastoja, vuoden 1948 vapaussodassa kunnostautuivat Simsonin ketut, 1960-luvun lopulla perustettiin kolmen vuosituhannen takaisen tuomarisankarin mukaan nimetty pysyvä joukko-osasto.
Muutoinkin Simson on kokenut 1900-luvun loppupuolella uuden tulemisen. Juutalaiset siirtokuntalaiset ovat asuttaneet hänen muinaisia kotiseutujaan ja 1990-luvun puolivälissä maastoon ilmestynyt Simsonin ja hänen isänsä Manoahin haudat. Vaikka ne ovat täysin uusia luomuksia, se ei ole estänyt kansaa ottamasta kohdetta suosituksi pyhiinvaellus- ja rukoilupaikaksi.
Eikä pidä unohtaa 1960-luvulla alkunsa saanutta Simsonin mukaan nimettyä kuntosaliketjua.
Israelissa Simson on siis elävää perinnettä. Siksi Grossman tarttuukin hahmoon ja selvittää Raamatun avulla tarkasti hänen henkilöhahmoaan. Grossman ei kuvaa tarkemmin millaiseksi Simson on nyky-Israelissa ymmärretty, mutta monin paikoin käy ilmi, että hyvin erilaiseksi kuin Tuomarien kirjassa. Teoksen avaakin Tuomarien kirjan ne luvut, joissa kerrotaan Simsonin tarina.
Grossman piirtää kuvan Simsonista, jonka lapsuuden perheessä oli vaikeita kiintymyssuhdeongelmia. Isä ei ottanut Herran enkelin ilmoittamaa poikaa omakseen, hän ensin epäili ja sitten pelkäsi pojan alkuperää.
Äiti oli lapseton, mahoksi jo julkisesi leimattu. Enkeli ei antanut hänelle mahdollisuutta normaalin äidinrakkauden syntyyn. Jo kohdussa poika oli Jumalan nasiiri (eräänlainen juutalainen munkki, jolta juominen ja hiusten leikkaaminen oli kielletty, siveyslupausta nasiiriuteen ei kuulunut), Herran tarkoituksia varten.
Vanhempien lapsilykky ei ollut vain äidistä kiinni, miehen nimi suomennettuna oli 'vainaja'.
Grossmanin mukaan Simson eli lapsuutensa kuten orpo, ja lisäksi ystävystymättä kehenkään. Aikuisuus ei tuonut korjausta kiintymyssuhdeongelmiin. Jumalan tarkoitukset ajoivat Simsonin filistealaisten pariin ja heidän joukostaan hän valitsi vaimonsa ja myöhemmät naisensa. Avioliitto jäi solmimatta, koska vajavaisen kasvatuksensa vuoksi Simson ei ymmärtänyt miksi vaimo otetaan. Kumppaniksi, ei muita tarkoituksia varten. Jo hääviikolla tämä tuli aiotulle puolisolle selväksi, ja tulevan apen piti nimetä sulhaspojat koska Simson ei siiden kyennyt.
Herran Simsonille suunnittelema kohtalo oli nostattaa sodan syy juutalaisten ja heitä Tuomareiden aikaan hallinneiden filistealaisten välille. Tuomareiden aikaan juutalaiset heimot olivat vain löyhästi sidoksissa toisiinsa. Danin, Simsonin, heimo oli loitontunein kaikista.
Simson herättääkin toimillaan närää, ja kostonkierre olisi valmis. Juutalaiset heimot eivät kuitenkaan tartu mahdollisuuksiin, vaan päinvastoin juudalaiset tulevat kolmentuhannen miehen voimin pyytämään, että Simson antautuisi ja antaisi luovuttaa itsensä filistealaisille. Herran nasiiri suostui.
Juudan miesten luovutettua Simsonin, herran henki valtaa miehen ja tämä surmasi tuhat filistealaista aasin leukaluulla. Sellainen sattui ensimmäisenä käteen. Tällä teolla ilmeisesti Simson ansaitsi tuomariuden, juutalaisten heimojen erimielisyyksien välittäjän ja ratkaisijan roolin. Tointi Simson hoiti kaksikymmentä vuotta, se kaksi kertaa muutoin tiiviissä tekstissä mainitaan.
Simsonin tuomarikausi ja elämä päättyi, kuten Grossman kuvaa, itsemurhaiskuun. Tuomarina Simson jatkoi filistealaisten ärsyttämistä, muun muassa hän kävi Gazassa huorissa ja poislähtiessään vei mukanaan kaupunginportin ja kantoi sen vuoren huipulle.
Koko elämänsä kantaman salaisuuden Simson paljastaa Delilalle, jonka hän jo tietää filistealaisten agentiksi. "Jos minun hiukseni leikataan, niin voimani katoaa". Grossmanin mukaan Delila leikkaa hiukset kutsuttuaan ensin filistealaiset sotilaat paikalle. Voimattoman Simsonin silmät puhkaistaan ja hänet vangitaan. Filistealaiset haluavat ottaa kaiken irti pitkäaikaisen kiusanhengen onnettomasta tilasta. Suuret väkijoukot olivat tulleet katsomaan julkista nöyryytystä.
Vielä kerran herran henki täytti Simsonin. Hän sortaa talon päällensä ja "surmasi kuollessaan enemmän vihollisia kuin oli surmannut eläessään".
Grossmanin Simson oli onneton ihmisrukka, joka ei elämänsä aikana saanut yhtään kunnollista ihmissuhdetta solmittua. Rauhanaktivisti Grossman pelkää, että Israelin valtion kohtalo olisi samanlainen. "Simsonin voitto" olisi itsemurhaisku. Sellaista tulevaisuutta Grossman ei kansalleen halua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti