tiistai 31. heinäkuuta 2012

Hollihaka


Eilisen kirjoituksen saattoi tämän päivän tekstin yli kahdentoista tunnin myöhästymisen vuoksi tulkita toisin kuin oli tarkoitus. En ole luovuttamassa, ainakin toistaiseksi jatketaan samaa tahtia kuin loppukesästä 2007 on aloitettu.

Myöhästymiseen syynä ovat luonnonvoimat. Tai niin kuin vakuutuskirjoissa sanotaan, force majeure, suuremmat voimat. Eilen alkuillasta Pohjois-Savon helle päättyi lyhyeen ukkoskuuroon. Salama päsäytti pois viralta jotakin tietoliikenneyhteyksien kannalta oleellista paikallisesta puhelinkeskuksesta.

Siksi onkin tänään sopiva päivä ylistää yksinkertaista, mutta erinomaisen hienosti toimivaa teknologiaa. Hollihaka oli tärkeä välinen entisajan rakentamisessa, ja edelleenkin erinomainen väline hirsirakentamisessa.

Kuvan rauta pitää vielä pyöreää puuta napakasti paikoillaan jotta siihen voi tehdä tarpeelliset merkinnät työstöä varten. Vaikka hollihaka näyttää vain suurennetulta nitojan niitiltä, siinä on silti säätömahdollisuus. Sivuilta veistetyn hirren voi säätää tarkalleen pystyasentoon koputtelemalla haan päitä syvemälle.

On olemassa myös säätöruuvilla varustettuja hollihakoja. Mutta ne menevät jo hifistelyn puolelle. Samaan lopputulokseen pääsee tarkalla vasarakäden voimansäädöllä.


Tulevina päivinä kirjoitusten ilmestymisajankohta saattaa vaihdella. Edellisellä kerralla salamavaurioiden korjaaminen kesti seitsemän vuorokautta.

2 kommenttia:

Valto Ensio kirjoitti...

Hei! Taas lueskelin sun vanempia juttujasi. Hollihaasta tuli mieleeni viimekesänä V-Karjalasta, eräästä lahonneesta puupinosta löytämäni läjä näitä rautoja, otin yhden ja raahasin sen kotimaahan tavaratelinelaukun pohjantueksi nippusitillä kiinni sidottuna (liikapaino se kyllä oli). Ne olivat tehdastyönä tehtyjä, niin olivat täsmällisesti valssattuja, ettei maasepän tekemiltä vaikuttaneet. Olikohan niihin meistattu jopa leimakin? Pitää tarkistaa kunhan muistan, minne raudan laitoin. Kohta sille on käyttöäkin...

Reijo Valta kirjoitti...

Joskus muinoin Imatralla kävin tutustumiskierroksella puunjalostustehtailla. Siellä kovasti kiroiltiin venäläisten tapaa käyttää erilaisia rautoja ja rautalankoja puutavarassa. Olivat joutuneet metallitunnistimien lisäksi jonkunlaisen röntgenlaitteiston hankkimaan, että saisivat kaikki naulanpätkät sun muut pois tehtaan arvokkaita teriä rikkomasta. Kaikenlaista oli poistokasoihin kertynyt, myös hollihakoja.

Vieläkään en aivan valmiiksi ole saanut tuota kuvassa aluillaan olevaa aittaa. Aika pitkällä se kuitenkin on, muutamat listat ja ikkunanpenkit sisältä vielä puuttuvat.

LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset