Olympialaisten avajaiset

Jukka Kemppinen on hämmästyttänyt lukijoitaan jo kahden päivän ajan. Ensin, ihan ymmärrettävästi, Lontoon olympialaisten avajaiset vetäisivät säännöllisesti joka ilta kirjoittavan mennessään. Vetäisivät minutkin, mutta en uskaltanut blogiin kirjoittaa ettei uutta tänään. Laitoin valokuvia.

Jotenkin ajattelin, että avajaisiin viittaaminen tuottaisi velvollisuuden kirjoittaa niistä jonkinlainen raportti. Kemppisen kommentteja avajaisista ei kuitenkaan sunnuntaiksi ilmestynyt. Blogaaja vain puheli lomasta. Että eikö lukijoidenkin kannattaisi lomailla?

Lontoon olympialaisten avajaiset olivat hieno spektaakkeli. Hieman niiltä vei terää hiljan vietetty, tuoreessa mielessä oleva Elisabeth II:n 60-vuotishallitsijajuhla. Nykybrittiläisyyden kulmakivi, populäärimusiikki ikoneineen oli molemmissa juhlissa näyttävästi esillä.

Olympialaisten avajaisissa oli kuvaelma nykyisen Britannian synnystä. Koko maailman muuttanut teollinen vallankumous alkoi Britteinsaarilta 1700-luvun lopulta. Maanviljelysmaisemat saivat väistyä tehtaanpiippujen tieltä. Idylli oli murskattu, mutta ammattiyhdistysliike ja tasa-arvotaistelijat inhimillistivät maailman. Näyttävästi oli esillä hyvinvointiyhteiskunnan, ilmaisen terveydenhoidon synty.

Sitten siirryttiinkin lastentarinoiden kautta listahittien kavalkadiin. Yhteiskunnan muuttumisen kuvaus loppui 1950-luvulle, sitten vain rokattiin. Kaikki hyvin, uusi vakituisen palkkatyön idylli oli syntynyt?

Ajatus harhaitui pohtimaan mitä ja millaisia uusia ammattiyhdistysliikkeitä ja tasa-arvotaisteluita jälkiteollinen aikamme tarvitsisi? Asiaa on pohtinut moni, mutta uusia, vaikuttaviaa joukkoliikkeitä ei ole syntynyt. Vanhat odottavat, että yhteiskunnallinen murros tapahtuisi jostakin historian välttämättömyydestä. Niin ei tule käymään.

Haluaisin tulkita avajaisia piikkinä Ison-Britannian pääministeri Cameronille. Konservatiivijohtaja on ottanut hampaisiinsa maan terveydenhoitojärjestelmän. Nyt näytettiin koko maailmalle, että olympialaisten järjestäjämaassa ollaan siitä erittäin ylpeitä, ja se sopisi malliksi muullekin maailmalle.

Tärkeinä pitämiään asioita pitää puolustaa koko ajan, joka päivä. Muuten ne lakkaavat tai rapistuvat. Jos en olisi avajaisiltana blogiin kuvia rapistuvasta kanalasta laittanut, niin en luultavasti seuraavanakaan iltana olisi innostunut jakamaan jotakin teidän kanssanne. Ketut pääsisivät kanalan vartijoiksi.