Reetta Laitinen
Kirjailija ja madame
Lempo 2012
80 s.
Oskar Pekkala on aloitteleva kirjailija, joka Helsingin seuraelämän pyörteissä tutustuu salaperäiseen madame Creutziin. Heidän välilleen syntyy lyhyt suhde. Pekkalan ja Creutzin avulla Reetta Laitinen kertoo episodein madame Minna Craucherin (1891-1932) ja kirjailija Olavi Paavolaisen (1903-1964) elämien kohtaamisesta.
Minna Craucher (syntyjään Maria Vilhelmiina Aalto, myöh. Lindell) oli sotien välisen Suomen harvoja myyttisiä kulttuurin ja politiikan ihmisiä. Irtolaisuudesta ja pikkurikoksista useita kertoja vankilassa ollut Maria Lindell pääsi vuonna 1923 helsinkiläisen insinööriperheen kotiapulaisena Saksaan. Sieltä hän palasi saksalaisena aatelisena, madame Minna Craucherina, ja aloitti kirjallisen salongin pidon.
Minna Craucher ei ollut Maria Vilhelmiinan ensimmäinen vaihtoehtoinen henkilöllisyys. Viranomaisille hän oli esiintynyt useilla eri nimillä, tosin ilman vastaavaa menestystä. Persoona oli värikäs, muun muassa Joel Lehtonen oli kiinnittänyt häneen huomion ja havaintojen perusteella syntyi hahmo Rakastunut rampa -romaaniin (1922).
Olavi Paavolaisen ura on tunnetumpi. Hän aloitti estetiikan opinnot Helsingin yliopistossa 1921 ja muutamaa vuotta myöhemmin hän tuli tunnetuksi Tulenkantajien jäsenenä. Esikoiskirja ilmestyi 1928.
Paavolaisen opiskeluvuosiin kuului kaikenlaisia kokeiluja ja naisseikkailuja, kuten Craucherin kanssa. Varsinainen suhde kesti vuoden verran, mutta yhteyttä Olavi ja Minna pitivät pidemmänkin aikaa.
Laitisen Creutz kokeilee Pekkalaan tavanomaisia keinojaan suhteen jälkeen. Hän yrittää kiristää myönteistä julkisuutta saanutta kirjailijaa raskaudella ja sikiöllä.
Jälkisanoissa Laitinen kuvailee Craucheria " sairaalloiseksi valehtelijaksi". Hänen elämäntarinansa jää siksi arvailujen varaan. Laitisen ratkaisu kertoa suhteesta kahden sivun episodein on oivallinen. Tarina hahmottuu lukijalle yksittäisten tapahtumien kautta.
Laitinen viljelee puhekuplissaan paljon 1920- ja 1930-luvuille tyypillisiä sanoja ja kielimuotoja. Teini on ikänsä mukaan nelitoistias, ja naisen puhuessa lapsen hankkimisesta miehelle tulee mieleen tarve hankkia preservatiiveja.
Kaksiulottuisuuden kanssa flirttaileva piirrostyyli sopii tarinaan hyvin. Paavolainen tavoittelee modernia, mutta kuinka paljon arjessa ollaankaan vielä kiinni vanhassa, nyttemmin unohtuneessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti