Kun seuraa työkseen sarjakuvia, niin harvemmin saa suosituksia luettavaksi lähipiiriltä. Yleensä kysymykset kulkevat toiseen suuntaan. Alkukuusta divarissa käydessä kysyin parista albumista tyttäreltä "kumpiko otetaan", niin vastaus oli Pikon ja Fantasion uusi seikkailu 13, Mustien uhrien herra. Käyköön se perheenjäsenen suosituksesta.
Piko hahmona ja Spirou-lehtenä täytti 2018 80 vuotta. Sen tiimoilta olen lukenut Pikon ja Fantasion seikkailuja enemmänkin. Mustien uhrien herra kuuluu Schwarzin ja Yannin aloittamaan sarjaan, jossa käydään hahmojen historiaa läpi uudelleen. Tässä albumissa ollaan vuodessa 1947 ja Belgian Kongossa.
Belgian siirtomaahistoriassa on käsiteltävää suuntaan jos toiseenkin. Yksi seikkailun avainhahmoja on Brysselissä syntynyt leopardinaisten jälkeläinen, Aniota. Nimi on lainattu Tintti Kongossa -albumista, jossa se viittasi valkoisen siirtomaaherruuden vastarintaliikeeseen. Vaikka Hergé on kertonut poimineensa nimen jostakin kirjoituksesta, niin sellaisen olemassaolosta ei olla lainkaan varmoja. Onneksi Hergén maininta on riittänyt nykyisille kongolaisille pieneksi itsetunnon rakennuspuuksi.
Kertomuksessa on paljon aineksia, on saksalaisia, ydinpommin uhka, viidakon perinteitä, gorilloja ja niin edelleen. Tarinat etenevät rinnakkain ja yhtyvät lopussa. Tuona vuonna laajat ongelmat eivät ratkea, mutta ehkä tuleviin ratkaisuihin tuli kylvetyksi joitakin siemeniä.
1 kommentti:
seuraava osa.
Lähetä kommentti