Aikaisemmin totesin Guy Delislen Merkintöjä Burmasta -sarjakuvasta (WSOY 2008), että työ on merkittävä käsitellyn paikan ja diktatuurin toimien valaisemisen ansiosta. Samanlaista en odottanut tuoreesta suomennoksesta Shenzhen, mutta erityistalousalueelta kantautuvat uutiset osoittavat toista.
Guy Delislen kaikki kolme sarjakuvapäiväkirjaa on nyt julkaistu suomeksi. Järjestys oli tosin päinvastainen kuin missä ne on tehty, Shenzhen (2000) - Pjongjang (2003) - Merkintöjä Burmasta (2007).
Delisle on kehittynyt piirtäjänä Shenzhenin ajoista, kirja kirjalta hän on siirtynyt entistä enemmän selkeän viivan tekijäksi. Lyijyjynävarjostuksia ei myöhemmissä töissä juurikaan ole. Käsikirjoittamisen idea on pysynyt samana koko matkan.
Shenzhen on noussut viime viikkoina otsikoihin Foxconnin työtekijöiden itsemurha-aallon myötä. Taiwanilaisten omistama firma työllistää Shenzhenissä 420 000 ihmistä, ja aikaisemmin firmaa on kiinalaisittain pidetty hyvänä työnantajana.
Kymmentä itsemurhaa noin suuresta joukosta on pidetty tilastollisena todennäköisyytenäkin. Joka tapauksessa Foxconn ilmoitti puuttuvansa ongelmaan muun muassa nostamalla palkkoja viidenneksellä ja asentamalla verkkoja korkeisiin rakennuksiinsa.
Guy Delisle piirtää Shenzhenistä melko lohduttoman kuvan. Paikka on sektori Hongkongin ja manner-Kiinan välissä, siellä tehdään työtä ja nukutaan. Ei kulttuuria, hyvin vähän vapaa-ajanviettomahdollisuuksia ja nähtävyyksiä. Asunnot askeettisesti sisustettuja. Delisle kertoo nähneensä korkean kerrostalon, jossa ei ollut ainoatakaan ikkunaa. Hän olisi halunnut valokuvata sen, mutta taloa ei löytynyt uudelleen.
On mentävä muualle Kiinaan tai Hongkongiin tutustuakseen paikalliseen kulttuuriin tai elämään.
Delislen havainnot ovat kymmenen vuoden takaa, mutta tuskinpa Shenzhen on oleellisesti muuttunut. Foxconnin palkankorotukset tuskin auttavat työntekijöiden suisidaalisuuteen, jos asuinympäristö ei tarjoa mahdollisuuksia viihtyä ja nauttia elämästä. Mihin sitä rahaakaan, jos sille ei ole käyttökohteita?
Matkustamisestakaan ei ole avuksi, sillä piiristä toiseen siirtymiseen vaaditaan viisumia. Ja sellaisen saaminen on vaikeaa. Ehkä se selittää Shenzhenin ainoan nähtävyyden, World Windows -teemapuiston, jossa on tunnettujen rakennusten pienoismalleja maailmalta.
Shenzhenissä Delisle oli valvomassa sikäläisen animaatiostudion työtä. Sittemmin pohjoiskorealaiset lupasivat tehdä saman homman neljänneksellä siitä mitä kiinalaiset veloittivat, joten animaattorin tie vei Pjongjangiin.
2 kommenttia:
Tuosta "siirtymisestä selkeään viivaan" kommentoisin, Kemissä Delisle kertoi käyttäneensä Shenzhenin kuvaamiseen rasvaliitua tai vastaavaa saadakseen seudun tunkkaisen ja tuhkaisen tunnelman välittymään parhaiten.
Kiitokset tarkennuksesta. Kemin näyttelyn avajaisiin en ehtinyt, siellä kuulema tekemisensä teknisestä puolesta kertoi enemmän.
En tiedä voiko "selkeästä viivasta" sen perinteisessä merkityksessä Delislen kohdalla puhua, mutta kehityshän kehittyy. Shenzhenissäkin on pari viittausta Tintteihin.
Lähetä kommentti