Salakirjat/Oy Kirjaparoni on viime vuosina julkaissut koko joukon uusintapainoksia vaikeasti saatavissa olevista teoksista. Mustasta Raamatusta taisi kustannustoiminta alkaa, nyttemmin muinaisuskoista ja salatieteistä on siirrytty 1800-luvun lopun tieteellisiin tutkimuksiin. Julkaisuohjelmaan on valittu teoksia, jotka antavat ajattelemisen aihetta ja tutkiskelumahdollisuuksia teosofeille ja muutoin muinaismenoista kiinnostuneille.
Uusimmat uusintapainokset on julkaistu Kanerva-sarjassa. Ostavan yleisön on mahdollisuus vaikuttaa tuleviin julkaisuihin, varaamalla teoksen ennakkoon voi nopeuttaa sen ilmestymistä. Kustantaja lupaa, että "teos painetaan heti kun vähimmäisvarausmäärä on täyttynyt". Vähimmäismääränä näyttäisi olevan 30-50 kappaletta teoksesta riippuen.
Kanerva-sarjan kolmas teos on valtionarkeologi Hjalmar Appelgrenin (vuodesta 1906 Appelgren-Kivalo) väitöskirja Suomen muinaislinnat vuodelta 1891. Teoksen luonnetta kuvaa hyvin tekijän johdontoon kirjoittama:
Puheita historiantakaisista linnoista maassamme on monella taholla vielä meidänkin päivinämme kuunneltu epäluotettavina juttuina, tahi vanhempain muinaisuuden ihailijain mielikuvituksen tuotteina. Tämä kirja pyytää sen vuoksi tehdä selvyyttä siitä, mitkä muinaisjäännökset ovat linnoiksi luettavat, mitkä eivät. Sen tarkoitus on ensikädessä aineskokoelma, joka ei ainoastaan seikkaperäisiä ilmoituksia kertomuksia muinaislinnoistamme, vaan myöskin ilmoituksia niistä tiedokseni tulleista linna-sanaan yhdistetyistä paikkanimistä, jotka ovat antaneet tai vielä antavat aihetta paikallisiin tarkastuksiin. Luettelosta olen taas heittänyt pois sellaisia linnoituksia, jotka tiettävästi ovat joko keski- tai uudemmalta ajalta.
Tavoitteena on siis ollut kerätä kaikki tiedonmurut yksiin kansiin, ja 361 mahdollista muinaislinnaa on saatu kartoitettua. Osa on varmoja tapauksia, näistä Appelgren esittelee kaivauslöytöjä ja rakenteita erilaisin piirustuksin.
Suurin osa on kuitenkin nimistöön perustuvia oletuksia. Kaikkia linna-nimisiä paikkoja ei kuitenkaan ole listattu, Appelgren on edellyttänyt jotakin perinnetietoa sen lisäksi. Se on hyvinkin hataraa saattanut olla, esimerkiksi Reinholmin kokoelman liitetyt arvelutkin ovat riittäneet.
254. Kuopio. Se mäki, jolla Kuopion kirkko seisoo on nimeltään Lapinlinna eli Vahtivuori. Tuneldin maantieteessä sanotaan "sen ympärillä olevan irtonaisia pyöreitä kiviä". Reinholmille on ilmoitettu että siellä on ollut "raunioita", joista parikymmentä vuotta sitten lasaretin ulkohuonetta rakentaessa otettiin rakennusaineita ja "tuhrittiin enemmän kuin tarvittukaan".
Appelgrenkin on tiennyt arveluttuvaan aiheeseen ryhtyvänsä. Hänen jälkeensä viralliset tieteen edustajat, ainakin maineensa jälkipolville säilyttäneet, ovat satunnaisia pohdintoja lukuunottamatta jättäneet innokkaille amatööreille tämänkaltaiset yhdistelytyöt.
Kyse on tosiaan "historiantakaisesta", jonka pätevä selvittäminen on mahdotonta. Tästä huolimatta Suomen muinaislinnat on mielenkiintoa herättävä ja mielikuvitusta kutkutteleva teos.
Ehkä joskus suomudista vastaan tulee suomalaisia "ötzejä", joita tarkkaan tutkimalla muinaiset elinpiirit ja -tavat saattavat paremmin avautua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti