MEGA-Marx – Johdatus uuteen Marxiin.
Juha Koivisto & Vesa Oittinen (toim.)
Vastapaino 2011.
224 s.
Karl Marxin (1818-1883) ja Friedrich Engelsin (1820-1895) aatteellista elämäntyötä on yritetty tasaisin aikavälein 1910-luvun lopulta alkaen viedä historian romukoppaan aikansa eläneenä ja vanhentuneena. Viimeksi näin tehtiin reaalisosialismin romahdettua 1990-luvun alussa. Lukuisista yrityksistä huolimatta kirjoitukset ovat nousseet aina uudelleen esille, eri aikoina erilaisiin tarkoituksiin.
Juha Koiviston ja Vesa Oittisen toimittamassa MEGA-Marx – Johdatus uuteen Marxiin (Vastapaino 2011) artikkelikokoelmassa tarkastellaan ja tarjotaan aineksia uusimman Marx-renessanssin ymmärtämiseen ja pohjaksi. Suuri osa teoksen artikkeleista perustuu Karl Marx -seuran syksyllä 2009 järjestämään seminaariin, jossa koti- ja ulkomaiset tutkijat käsittelivät Marxia uudella vuosituhannella.
Uuden Marxin tulemisen taustalla on Marxin ja Engelsin koottujen teosten kriittisen laitoksen tekeminen. Uuden tieteellisen edition lyhenteenä on 114-osaiselle kirjasarjalle sopivasti MEGA, Marx-Engels Gesamtausgabe. Koiviston ja Oittisen toimituksen ensimmäisen varsinaisen artikkelin on kirjoittanut Marcello Musto, yksi MEGA:n toimittajista. Muston teksti selventääkin Marxin ja Engelsin perinnön käsittelyä huomattavasti.
Monilla Marxin tulkitsijoilla on ollut käytettävissään perin vähän mestarinsa kirjoituksia, ei aina kaikkia julkaistujakaan, lukuisista keskeneräiseksi jääneistä käsikirjoituksista puhumattakaan. Musto sanookin, että keskeneräisyys on nimenomaan keskeisin Marxin tuotantoa leimaava teema. Hänen ajattelunsa ei ole ollut sellainen monoliitti, luonnonlakimainen historiallisen materialismin teoria, jonka avulla voisi jopa ennustaa tulevaisuutta.
Musto käy läpi yrityksiä saattaa Marxin ja Engelsin tuotanto yksiin kansiin. Ajatusta heräteltiin vielä Marxin eläessä, mutta tekijä vastasi kyselyyn: ”Ensinnäkin ne pitäisi saada kirjoitetuksi”. Engelsillä ja muilla teosten varhaisilla toimittajilla oli suuri työ ottaa selville osin luonnosmaisiksi jääneistä käsikirjoituksista mitä Marx oli hahmotellut. Engelsin osuus on suuri etenkin Pääoman kolmannessa osassa.
Työväenliike tarvitsi selkeitä ohjenuoria ja poliittisia ohjelmia. Nämä ohjasivat toimitustyötä, ja osin oikoivat ja vääristivät Marxin tarkoittamaa. Neuvostoliitossa heti 1920-luvulla aloitettiin mittavien kriittisten koottujen toimittaminen, mutta hanke kariutui Staliniin. Marxin kirjoitukset tarkkaan tunteva teosten päätoimittaja David Rjazanov erotettiin ja karkoitettiin Neuvostoliitosta 1931. Monet muutkin toimittajat saivat tuta Stalinin vainot.
Marxista ja Engelsistä (ja Leninistä) tuli tekstivarastoja, josta etsittiin sopivia sitaatteja vallan tarpeisiin. Kirjoittajien alkuperäisistä tarkoituksista ei välitetty. Tähän ei syyllistytty ainoastaan Neuvostoliitossa, vaan myös saksalaisessa sosiaalidemokraattisessa liikkeessä.
Musto arvioi, että Marxia muokattiin liian tiukkaan historiallisen materialismin muottiin. Haluttiin nähdä yhteiskunnan muuttuvan luonnonlakimaisen vääjäämättömästi. Muston mukaan Marxin tarkoituksena oli luonnehtia kapitalismin dynaamisia periaatteita, mutta hänen analyysinsä muuntuikin yleispäteviksi historian laeiksi. Kritiikki-sana ei ole turhaan monien kirjoitusten otsikoissa.
Yhteiskunnan muuttuminen jäi tällaisissa tulkinnoissa odoteltavaksi asiaksi, josta puolueen johto, poliittinen valta pitäisi huolta. Vaikka Marx puhui kapitalismin sortumisesta omaan mahdottomuuteensa, niin hän kuitenkin ymmärsi sen muuntuvuuden ja kestävyyden. Yhteiskunnallisiin asioihin oli vaikutettava, ”työväenluokan on itsensä hankittava vapautus työväenluokalle”, mitään ei tapahtuisi itsestään ilman että ihmiset haluavat sen tapahtuvan.
Muston mukaan vain harva ajattelija on Marxin tavoin ollut kiinnostunut ihmisen yksilöllisyyden vapaasta kehityksestä. Marx korosti erilaisten yksilöiden rikastavan heidän muodostamia kollektiiveja, painotti, että tasa-arvon on otettava erilaisuus huomioon.
Porvarillinen yksilöllisyys ja tasa-arvoisuus tarjoavat vain mahdollisuutta valita ja yhdenvertaisuutta oikeuden edessä. Marxin hahmottelema yksilöllisyys ei ollut johonkin vapaavalintaiseen lokeroon asettumista tai tasa-arvoisuus standardoitua samanlaisuutta. Näitä ajatuksia Musto tarjoilee uusille Marx-tulkitsijoille pohdittaviksi.
MEGA-Marx artikkelikokoelma on vasta tutkijoiden avaus, ja se lähinnä murtaa käsitystä Marxista monoliittisena ajattelijana jolta löytyy vastaus kaikkeen. Marxin oli epävarma, pohti ja moni asia jäi keskeneräiseksi. Varsinainen MEGA tarjoaa ja tulee tarjoamaan tutkijoille ja analysoijille pohdittavaa ja luovia virikkeitä, laaja-alaisesti, olihan Marx kiinnostunut lähes kaikesta matematiikasta runouteen, proosasta luonnontieteisiin.
Useimmissa kirjan artikkeleissa keskitytään kapitalismiin ja Pääomaan, mikä onkin ymmärrettävää nykyisen finanssikriisin kautta. Michael Krätke pitää, ehkä turhankin vanhahtavin sananpainoin, Marxin poliittisen taloustieteen kritiikkiä edelleen ainoana perinpohjaisena nykyisen ekonomismin kritiikkinä. Toki on niin, että Marxin kritiikissä pääomasta paljastui moniulotteinen ja poliittinen voima, toisinkuin uusliberalistit antavat ymmärtää.
Marxin epävarmuuden ja keskeneräisyyden pohjalta voisi sanoa, että paremman ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan ja tulevaisuuden rakentamista ei voi ulkoistaa toisille, ei edes suurille auktoriteeteille. Paremman ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan rakentaminen on tässä ja nyt tapahtuva prosessi. Ja siihen tarvitaan sekä yksilöitä että yksilöiden muodostamia joukkoja. Aave on valpas ja aktiivinen kansalainen yhteistyössä toisten kansalaisten kanssa.
Marxin ja Engelsin teksteissä on edelleen tallella ne vastarinnan välineistöt, jotka sinne on aikoinaan kirjoitettu. Uusien sukupolvien on ne sieltä uudelleen luettava, omalla tavallaan, omaksi avukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti