Eräs perussuomalainen poliitikko, jonka nimeä ei tässä yhteydessä kannata mainita, loihti loppuvuodesta lausumaan ettei taide välttämättä tarvitse valtiolta rahoitusta. Aleksis Kivikin kirjoitti kurjuudessa ja saavutti taiteellisia voittoja. Nykyajan kurjuus usein sijoitetaan kiinalaisiin hikipajoihin, joissa painetaan pitkää päivää.
Taidetta syntyy kaikkialla rahoitusmalleista ja elinolosuhteista riippumatta. Niin noissa kiinalaisissa hikipajoissakin. Hiljan itsemurhan tehnyt 24-vuotias siirtotyöläinen, Foxconnin liukuhihnatyöntekijä Xu Lizhi (许立志) kirjoitti sydänverellään runoja tunnoistaan. Elämä rattaana koneistossa ei tuntunut hänestä mielekkäältä.
Yksi Xu Lizhin viime vuonna kirjoittamista runoista vapaasti englannin kautta suomennettuna on seuraavanlainen:
Ruuvi putosi maahanRuuvi putosi maahanmyöhäisen illan ylitöissäsyöksyen suoraan, hiljaa kilahtaenKukaan ei kiinnittänyt siihen huomiotakuten ei edellisellä kerrallakaantällaisena iltanakun joku syöksyi maahan
Uudemmissa runoissaan Xu Lizhi viittaa lopulliseen ratkaisuun tätäkin suoremmin. Foxconn on aikaisemmin noussut otsikoihin työntekijöidensä itsemurhien vuoksi, mutta ei enää. Xu Lizhin kuolema tuskin olisi herättänyt huomiota, jos hän ei olisi kirjoittanut runoja.
Ihmisillä on erilaisia temperamentteja. Perussuomalaiset eivät oikeastaan hyökkää taidetta vastaan. He haluaisivat kaikille samanlaiset normit. Kaikkien olisi asetuttava saman toleranssin sisään tietyin tarkoin rajatuin poikkeuksin. Ajatus on mahdoton.
Xu Lizhi yritti aktiivisesti saada työpaikan kirjallisuuden parista, kirjastoista ja kirjakaupoista, mutta hän ei onnistunut. Elämä oli edennyt, mutta sille tuli stoppi. Tilalle tuli toivottomuus.
* Ishaan Tharoor. The haunting poetry of a Chinese factory worker who committed suicide. The Washington Post 12.12.2014.
* The poetry and brief life of a Foxconn worker: Xu Lizhi (1990-2014). libcom.org
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti