Mustikat lääkkeenä

Päivän lyhetessä ja valoisan ajan jäädessä lähes kokonaan pois on mukava kaivaa pakastimesta marjoja ja rouskutella niitä puolijäisinä. Muistuupa mieleen mikä vuodenaika on meneillään. Mustikat ovat viime vuosina olleet esillä superfoodina. Mutta on marjan terveysvaikutuksista osattu ennenkin kertoa. Siitä osoituksena tämä Lappeenranta -lehdessä vuonna 1908 julkaistu artikkeli:


Huvittavaa on kai näin mustikka-ajalla kuulla, mitä lääkärit arvelevat näistä metsän antimistamme saksalaisessa aikakauskirjassa "Blätter für Hydraterapie" kirjoittaa tri Rudolf Müller.

Vanhimpia kasvikunnasta saatavia lääkkeitä ovat mustikat. Niistä puhuvat jo Hipokrates ja Galenus sekä Plinius vanhempi. Keskiajan ja uudenkin ajan kaikki kasviopit kertovat niiden lääkinnöllisestä arvosta. Sittemmin ne myöhempinä aikoina unohtuivat lääketieteestä ja jäivät kansan lääkkeiksi, kunnes prof. W. Winternitz ne taaskin keksi. Kansan lääketaito oli jo kauvan aikaa sitten keksinyt mustikkamehun vatsurin pettämättömäksi lääkkeeksi; prof. Winternitz rupesi sitä myöskin lääkkeenä käyttämään. Mustikkamehua valmisti hän lääkkeeksi seuraavan ohjelman mukaan: Marjain päälle kaadetaan kylmää vettä ja keitetään sitten liedellä ahkerasti liikutellen vähintäin 2 tuntia. Kun koko keitos on lopulla muuttunut ohueksi liemeksi, siivilöidään jälelle jääneet marjat pois mieluummin liinavaatteella. Mehu puristetaan siitä voimakkaasti puristamalla. Saatu mehu säilytetään kylmällä paikalla ja on se jäähtyneenä valmis käytettäväksi.

Tätä mehua käytti prof. Winternitz vatsuritaudissa 1-3 kahvikuppia päivässä. Myöskin muissa heikontavissa kivuissa on tuolla mehulla parantava tai huojentava vaikutus.

Myöskin tippurissa käytti Winternitz tätä hyvällä menestyksellä lääkkeenä.

Rohtumaa eli ihottumaa parannetaan myöskin mustikoilla. Siitä kertoo professori W:

Kuivattujen mustikoiden päälle kaadetaan vettä ja keitetään ne sitten vitkaisella tulella kunnes väliaine on irtautunut marjoista ja koko seos on helposti juoksevaa. Hienolla sihdillä siivilöidään sitten lämmintä vettä seokseen valellen marjojen jätteet erilleen. Saatua mehua keitetään useita tunteja, kunnes se muuttuu siirappimaiseksi. Keittäessä voidaan seokseen lisätä veteeb liotettua salisyyrihappoa; 1-2 grammaa litraan seosta. Hieman kumia voidaan myös pirauttaa sekaan.

Saatua seosta sivellään paksulta puhdistetulle ihottumalle, hienolla siveltimellä. Päälle asetetaan ohut kerros puuvillaa ja sidotaan se harvalla kankaalla. Visvaa juokseva rohtuma on aluksi siveltävä riisijauholla tai muulla kuivalla pulverilla. Sidettä vaihdettaessa pitää pumpuli varoen tai pesten irroittaa paikaltaan.

Suolitauteja parannetaan nykyisin paljon mustikoilla. Seosta pannaan ruokalusikallinen neljänneslitraan vettä, johon hapon vastineeksi lisätään kukkura teelusikallinen suutaa. Sitä käytetään tavallisimmin peräruiskeena kahdesti päivässä.

Sietääpä siis koota mustikoita lääkkeeksikin, samalla kun niitä ruokavarojen lisäksi kootaan.



Lappeenranta no 86 4.8.1908.