Suomalaisessa etunimistössä on harvoja kohtalaisen yleisiä nimiä, joiden ensimmäinen kantaja tiedetään. Etunimet ja lempinimet kun tapaavat olla jonkun toisen mukaan annettuja. Nimeäminen on tärkeä yhteisöllinen riitti ja sillä osoitetaan kunnioitusta oman suvun perinteille tai perheen elämän kannalta tärkeille henkilöille.
Väestörekisterikeskuksen mukaan Suomessa on yli 26500 Sirpaa. Nimi alkoi yleistyä 1940-luvulla. Joku harva on saanut nimen kasteessa jo vuosien 1900-1919 välillä. Vuonna 1950 nimi otettiin kalenteriin ja Sirpan nimipäivä on 15. syyskuuta. Sirpat saavat viettää nimipäiväänsä yksin, samalle päivälle ei ole muita nimpparijuhlijoita.
Suomen ensimmäinen Sirpa on vuonna 1900 Mikkelissä syntynyt näyttelijä Sirpa Tolonen. Kasteessa hänet nimettiin Siiri Sylviaksi. Lapsuuden muistelmissaan Ryysyprinsessat (Tammi 1979) Tolonen kertoo kutsumanimensä muuttumisesta näin:
Nimeni Siiri muuttui Sirpaksi jo ennen kuin minulla oli lapsuudestani omia muistikuvia. Kertomusten mukaan siinä oli kuitenkin käynyt seuraavasti: Istuin lattialla ja veisasin virttä "och evangeelium autuuden" kun vanhempi veljeni Viljo tuli viereeni ja alkoi ihastuksissaan lirkutella: - Voi sinua pikkuista Sissiä, Sissukkaa, Sirkkua, Sirpukkaa - ja sitten hän jatkoi nimien keksimistä kunnes aivan yhtäkkiä hänen suustaan putkahti nimi Sirpa. Se herätti kaikissa ihastusta ja niin kävi että minusta veljeni kekseliäisyyden ansiosta tuli Suomen ensimmäinen Sirpa. Kustaa Vilkuna on kirjassaan "Oma nimi ja lapsen nimi" asian virallisesti vahvistanut.
Sirpa Tolosesta tuli 1920-luvulla kuulu komedienne. Etunimen leviämistä kuitenkin lienee edistänyt eniten se, että Tolonen toimi radiossa Markus-sedän satutätinä. Lastenohjelmasta tuttu nimi tarttunee ainakin sisarusparven jatkeeksi syntyvälle nimeä miettivälle pohdintojen kärkeen.
Ryysyprinsessat on Sirpa Tolosen muistelmien ensimmäinen osa. Siinä hän kertoo lapsuudestaan tsaarinajan Mikkelissä 14-vuotiaaksi. Tolosen kuvauksen perusteella savolainen pikkukaupunkikin (3600 asukasta) oli varsin kansainvälinen paikka. Valtion virkakunta puhui ruotsia, kauppiaat ja laukkuryssät venäjää ja venäläisen varuskunnan upseerit ranskaa ja saksaa. Tolonen itsekin kävi Antellin ruotsinkielistä tyttökoulua. Kielitaistelu käsi kaupungissa ankarana ja ruotsin asema kävi jo 1900-luvun alussa tukalaksi.
Romanovin hallitsijasuvun 300-vuotisjuhlan kolmipäiväiseen kansanjuhlaan Mikkelissä kuului muun muassa Mihail Glinkan ooppera Elämä tsaarin puolesta. Sirpa Tolonen muistelee venäläisten upseerinrouvien ja varuskunnan soittokunnan esittämän oopperan olleen ensimmäisen kosketuksensa esittävään näyttämötaiteeseen. 12-vuotiaaseen esitys sytytti kipinän: hän haluaisi näyttelijäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti