On harmi, että Suomen hallituksessa veroparatiisiyrityskokemusta on vain naispuolisilla ministereillä. Nyt ei voi vertailla miten julkisuus kohtelee eri sukupuolia veroparatiisiasioiden suhteen. Europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari ehti jo miettiä, onko ministeri Anne Berner joutunut kohtuuttoman ajojahdin kohteeksi sukupuolensa vuoksi.
Ministeri Lenita Toivakan kohtelua kukaan ei tiettävästi ole pitänyt kohtuuttomana. Jupakan aloittajana oli Toivakka itse. Lisäksi hänen selityksensä ovat naisten tasa-arvoista asemaa nakertavia. Jos nainen on jonkin yrityksen hallituksessa, niin hän ei ole siellä kantamassa vastuuta vaan jonakin lainsäädännön edellyttämänä lisähenkilönä.
Toivakka on toistuvasti kertonut, että heidän perheyhtiössään päätökset on tehnyt operatiivinen johto eli hänen aviomiehensä. Näin hän antaa ymmärtää, että suvun naisilla ei ole "miesten asioihin" mitään sanottavaa. Kyllähän kaikki tämän tietävät?
Toivakoiden perustama verosuunniteluyhtiö kertoo paljon Suomen nykyisistä kestävyysvajeongelmista. Jos pienten maakuntakeskusten K-kauppialle on mahdollista ja houkuttelevaa perustaa verojen kiertämistä varten apufirmoja ympäri maailman, niin suomalaisen yhteiskunnan veronkantokyvystä ei ole pidetty hyvää huolta.
Pohjoismaisissa yhteiskunnissa kaikkein rikkaimmat ovat välttyneet ankarimmalta verokohtelulta. Ehnroothit, Wallenbergit ja Ollilat ovat harvalukuisia poikkeuksia, joiden toimia on tavattu katsoa läpi sormien. Samojen käytäntöjen laajentuminen keskiluokaisten kauppiaiden normaaleiksi toimintatavoiksi rampauttaa koko yhteiskuntaa.
Hallitusten olisi pitänyt puuttua veropohjan rapautumiseen jo aikoja sitten. Vieläkään ei olisi myöhäistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti