Mitä enemmän vanhaan lehdistöön perehtyy, niin sitä useammin kaikkina aikakausina törmää ajatukseen median murroksesta. Se on ollut meneillään siitä lähtien kun lehdistö on syntynyt. Aikaisemmin olen joitakin kertoja maininnut, mitkä kaikki viranomaisten toimenpiteet ovat olleet tappamassa lehdistöä. Pelkoja on ollut postin virkarakenteen muutoksista teksti-television syntyyn.
Lehdistö muuttuu koko ajan, jotta se voisi palvella oletettuja yleisöjään. Vuoden 1910 tienoilla useissa suomalaisissa lehdissä julkaistiin O. L. d'Orin nimiin laitettu hupailu. jossa Gogol oli kirjoittanut Kuolleille sieluille jatko-osan. 1900-luvun alun ilmapiirissä hän yritti kaupitella sitä julkaistavaksi huonolla menestyksellä.
Julkaisupolitiikka oli Gogolin ajoista reilussa 50 vuodessa muuttunut. Uusi Kuolleet sielut (oikea ilmestyi 1842) olisi kai pitänyt saattaa yleisön nautittavaksi suoraan kirjana, ei aikakauslehden jatkokertomuksena.
Kanavat ja lukutottumukset muuttuvat. Minkä sille mahtaa.
Tarina Miksi Gogol poltti "Kuolleita sieluja"? on luettavissa Jatkokertomuksissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti