Rouva Bovary, ensimmäinen kirja

Gustave Flaubertin (1821-1882) Rouva Bovary on yksi maailmankirjallisuuden klassikoista. Flaubert muistetaan pääasiassa tästä teoksesta, jo aikoinaan teos herätti suurta huomiota ja paheennusta. Jälkimmäinen johti 1857 oikeusjuttuun moraalin ja uskonnon halventamista. Tämä episodi viimeistään teki Emma Bovarysta kuuluisan. Flaubertilla oli erinomaiset asianajajat, joten moralistien juttu kuivui kasaan. Silti oikeusjuttu jäi kaivelemaan kirjailijaa pitkäksi aikaa. Teoksen myötä kirjoittamisen salat avautuivat lukevalle yleisölle. Kirjailija kuvaa pääasiassa aina itseään, vaikka kirjoittaisi mistä tai kenestä tahansa.

Kesälukemisekseni sattunut Rouva Bovaryn kappale on Valittujen Palojen julkaisema, osa Maailman Parhaat Kertojat -sarjaa. Suomennos on Anna-Maija Viitasen ja teos on painettu Keuruulla 1994. Teoksesta on Eino Palolan suomennos vuodelta 1928, josta on otettu lukuisia uusintapainoksia 1990-luvun lopulle saakka. WSOY on julkaissut Viitasen suomennoksen uudelleen tarkastettuna vuonna 2005. Kansallisbibliografian mukaan Viitanen on ollut ahkera suomentaja, joten kyseessä ei liene Valittujen Palojen lyhennelmien laatua.

Flaubertin teos jakaantuu kolmeen kirjaan. Ensimmäinen on niistä lyhyin, yhdeksän luvun mittainen, ja toinen pisin, viidentoista lukuinen. Ajattelin käsitellä teosta kolmessa osassa kirjojen mukaan. Tänään on siis käsittelyssä ensimmäinen kirja, myöhemmin palaan kahteen seuraavaan.

Ensimmäisessä kirjassa luodaan teoksen asetelma. Ensimmäisessä luvussa esitellään herra Charles Bovary koulupoikana. Vanhemmat olivat lähettäneet hänet opintielle muita lapsia myöhemmin. Charlesin vanhemmat olivat keskiluokkaa, jolla olisi ollut mahdollisuudet nousta porvarillisen elämän portaita ylöspäin, mutta lopulta he tyytyivät helppoon vaihtoehtoon: perinnöksi saatuun vuosikorkoon. Ainoasta lapsestaan he kouluttivat lääkarin.

Nykylukijalle 1800-luvun keskiluokkainen yhteiskunta näyttäytyy hyvin raadollisena ja laskelmoivana. Flaubert kuvaa hahmojaan nautiskeluun taipuvaisina ja annettuun tyytyvinä. Naimakaupoilla yritettiin parantaa sosiaalista asemaa, mutta uskoa omien tekojen vaikutuksiin ei näy olevan. Onnistunut puolison valinta näyttäisi olevan ainoa todellinen mahdollisuus ylenemiseen.

Vanhemmat naittavat herra Bovaryn ensimmäisen kerran. Käy kuitenkin ilmi, että naimakauppoja solmittaessa heitä oli johdettu harhaan. Elinkorkoja tuli huomattavasti vähemmän ja omaisuus oli kiinnitetty viimeistä tiiltä myöten. Koroilla eläminen ei ollut niin yksinkertaista. Notaari saattoi ottaa ja kavaltaa varat. Silloin olivat elinkorot mennyttä.

Teoksen nimen Rouva Bovary oli Charles Bovaryn toinen vaimo Emma. Tämän puolison hän valitsi itse. Sosiaalista asemaa ajatellen naimakauppa oli edullinen, mutta herra Bovary ei osannut neuvotella ehtoja, ainakaan äidin mielestä. Charles ei taktikoinut, hän sai toiseksi vaimokseen omasta mielestään ihastuttavan olennon.

Emmakin saa mielestään oivan miehen. Mutta luostarissa kasvatetun nuoren naisen odotukset avioliitolta eivät ole realistisia.

”Ennen avioitumistaan Emma oli kuvitellut tuntevansa rakkautta, mutta kun onnea, jonka tuosta rakkaudesta olisi pitänyt seurata, ei kuulunutkaan, hän arveli erehtyneensä. Ja hän pohti mielessään, mitä elämässä loppujen lopuksi tarkoitettiin sanoilla ”onnellisuus”, ”intohimo” ja ”huuma”, jotka kirjoissa olivat kuulostaneet niin kauniilta.”

Eräs lääkäri Bovaryn hoitama markiisi kutsui pariskunnan juhliin. Niissä katrillien pyörteissä Emma Bovaryn haaveet selkenivät. Aviomies Charles Bovary ei enää vaikuttanut niihin sopivalta.

Näin pohjustus romaanille on tehty. Ensimmäinen luku päättyy pariskunnan muuttopäätökseen Tostesin kylästä Yonvillen kauppalaan. Toinenkin elämänmuutos oli tulossa: rouva Bovary odotti lasta.



(jatkuu)