Linna vedessä

Savonlinnan oopperajuhlat ovat tukeutuneet ohjelmistossaan pääasiassa varmoihin, yleisöä vetäviin oopperoihin. Mozartin Ryöstö Seraljista tai Verdin Rigoletto on nähty Olavinlinnassa usein. Tänä kesänä tarjolla oli myös uutta tuotantoa, Aulis Sallisen (s. 1935) uusi teos, Linna vedessä. Se sai kantaesityksen 8. heinäkuuta Olavinlinnassa. Esitys oli osa nykymuotoisten Savonlinnan oopperajuhlien 50-vuotisjuhlintaa ja osa Suomi 100 -juhlallisuuksia.

Pääosin lipputulojen varassa toimivan festivaalin ohjelmiston konservatiivisyyden ymmärtää. Lippuja on myytävä, jotta oopperajuhlat voisivat jatkua. Taiteellisempaa kunnianhimoa on voitu toteuttaa vierailujen kautta. Tänä kesänä vierailijoina ovat Bolshoi-teatteri Moskovasta ja Teatro Real Madridista. Bolshoin Jolantaa kunnioittaa läsnäolollaan myös Venäjän presidentti Vladimir Putin.

Sallisen Linna vedessä on kunnianosoitus satavuotiaalle Suomelle ja Olavinlinnalle. Teos perustuu Lassi Nummen 1970-luvulla tekemään runokokoelmaan, josta Pekka Tarkka kirjoitti tuoreeltaan Helsingin Sanomiin, että se sopisi oopperan pohjaksi. Säveltäjä Sallinen ei päätynyt tekstiin Tarkan suosituksen kautta. Oopperajuhlat olivat tilanneet Salliselta oopperan, jonka libretoksi oli tarjolla useampia vaihtoehtoja. Sallinen hylkäsi ne kaikki ja päätyi lopulta kirjahyllystään löytyneeseen Lassi Nummen Linnaan vedessä (Otava 1975). Libreton, johon tuli kaksitoista Nummen runoa, hän kirjoitti itse.


Ooppera vai konsertto?

Oopperajuhlien ohjelmassa ja pääsylipuissa uutta teosta kutsuttiin konsertiksi tai konserttiversioksi. Aikaisemmin oli puhuttu Sallisen tulevasta seitsemännestä oopperasta, ja nykyoopperaa teos muistuttikin tarinoineen, laulajineen ja orkestereineen. Esitys ei ollut saanut omaa lavastusta, vaan sitä esitettiin kesän ohjelmistoon kuuluneen Sallisen Kullervon ulkoisissa puitteissa. Olavinlinna on lavastajan kannalta vaikea paikka, sinne ei voi luoda näyttämömaailmoita. Linna on väistämättä aina osa kutakin siellä esitettävää oopperaa.

Konsertin puolesta puhui se, että orkesteri oli lavalla eikä orkesterimontussa. Sävellystä ei ole tehty sinfoniaorkesterille vaan viisitoista jäseniselle kamariorkesterille. Sekin poikkeaa oopperan traditiosta, mutta ei ole peruste suuntaan eikä toiseen.

Säveltäjä itse luonnehtii teostaan seuraavasti: ”kyseessä on kronikka lausujalle, neljälle laulajalle, orkesterille ja Olavinlinnalle”. Tarkennettuna Sallinen on puhunut sävelkronikasta, joka rinnastuu sävelrunoon tai sinfoniseen runoon. Laajemmin ottaen Linna vedessä on säveltäjän määritelmään nojaten ohjelmamusiikkia. Sen pohtiminen johtaa Richard Wagnerin musiikkinäytelmiin ja gesamtkunstwerkiin. Helsingin Sanomien Hannu-Ilari Lampila kirjoitti teoksen olevan ”eräänlainen näyttämöllinen kantaatti”. Ehkä on paras tyytyä sävelkronikkaan, ainakin siihen saakka kunnes Sallinen on päivittänyt teosluettelonsa.

Pääosassa Olavinlinna

Sallinen kertoi nähneensä Olavinlinnan esimmäisen kerran yhdeksänvuotiaana evakkomatkalla Kyrönsalmen sillalta. Meetvurstivoileipää syöneeseen poikaan näky teki lähtemättömän jäljen. Keskiaikainen linna keskellä salmea sai mielikuvituksen hereille. Teemoiltaan Linna vedessä on monipuolinen, voisin veikata, että Joachim Meslöffin vankila-ajasta ja pakomatkasta kertova osuus on tullut teokseen nuorukaisen mielikuvituksen innoittamana.

Osa kertoja Jukka-Pekka Palon puheista ja orkesterisoittimista oli nauhoitettu etukäteen ja esitettiin nauhalta. Näin saliin oli saatu luotua monikanavainen ympäristö, jossa linnan muurit tuntuivat kertovan näkemäänsä ja kokemaansa. Laulajien ääniä ei oltu nauhoitettu ja ne kuuluivat ainoastaan lavan suunnasta. Seuraaviin tuotantoihin voisi harkita myös laulun lähtöpaikan heijastamista eri puolille salin seiniä. Äänenvahvistaminen on klassisessa laulussa tabu, mutta ehkä uusimmilla tekniikoilla lavalla esitetyn laulun voisi saada elektronisin apuvälinein kuulumaan eri suunnista. Tämä vahvistaisi kuulijan kokemusta kertovista muureista.

Laulajat ja kertoja liikkuvat Kari Heiskasen ohjauksessa lavalla vähän, yksinkertaisesti ja rauhallisesti. Omaa lavastusta Linnalle vedessä on perämuurille ajoittain heijastettu Olavinlinnan kuva. Kerronta painottuu linnan rakentamiseen ja sen ensimmäisiin vuosikymmeniin. Olavinlinnan johdossa oli myös nainen, Gunilla Bielke (ylimpänä käskynhaltijana 1511-1513). Sallinen summasi linnan merkityksen olleen siinä, että valtiosopimuksiin ”tulivat pilkut ja pisteet oikeisiin paikkoihin”.

Kun linna rakennettiin, suomalaisia ei ollut olemassa. Oli savolaisia, karjalaisia, hämäläisiä, tanskalaisia, novgorodilaisia ja moskoviitteja. Linnan rakentamisen ja vaikutuksen myötä syntyi myös yksi osa suomalaisuutta. Sittemmin linna uinahti kivelleen Kyrönsalmeen. Oopperajuhlien tulemista keskeiseksi osaksi nykyistä Savonlinnaa Sallinen muisti sävelin. Vuonna 1975 Olavinlinnassa kantaesitetyn Ratsumiehen teema niveltyy luonnolliseksi osaksi uutta teosta.


Kutsuttiinpa Sallisen sävelteosta millä tahansa tarkentavalla nimikkeellä, niin se summaa hyvin tekijän pitkää uraa. Antamissaan haastatteluissa ja Savonlinnan keskusteluissa Sallinen on epäillyt sopisiko teos muualla esitettäväksi. Tämä oli luovan työn tekijän jännitystä ennen ensi-iltaa. Vaikka tarina on Olavinlinnasta, niin teemoiltaan se sopisi esitettäväksi missä tahansa keskiaikaisessa rakennelmassa. Samantyyppisiä kohtaloita ja sattumuksia on tapahtunut kaikkialla.