Eino Leinon syntymäpäiväviikolla olleella Kajaanin runoviikolla suven runoilijana oli Henriikka Tavi. Tuula-Liina Varis haastatteli Tavia, ja hänen Toivon (Teos 2011) pohjalta tehty monitaiteellinen esitys nähtiin kaksikielisenä versiona.
Varis ja Tavi kävivät läpi jälkimmäisen uraa. Varis ei ollut saanut luettavakseen Kahteentoista liittyviä teoksia, joten siitä puhuttiin lähinnä ulkokohtaisesti.
Itsekin olen tässä blogissakin kaivannut tietoja Tavin ihmiskokeen taloudellisesti tuloksesta. Se kuitenkin on jotenkin oleellinen kysymyksenasettelun, otetun tehtävän kannalta. Saisiko myyntituloilla köyhyysrajan ylittävät tulot julkaisemalla kirjan kuukaudessa? Varis kysyi reippaasti juuri nuo kysymykset.
Tavi kertoi kahdentoista (tai yhdentoista) kirjan julkaisemisesta vuodessa kertyneen tekijänoikeuskorvauksia "jotain tuhat euroa". Voisi ajatella, että summa on enemmän kuin yhdestä runokokoelmasta vuodessa saa tuloja, mutta ei varmaankaan kaksitoista kertaa kerran vuodessa julkaistun teoksen tuotto.
Tavi jälkikäteen pohti ottamaansa tehtävää runojen kirjoittamisen rajoitteena. Sellaiseen performanssiin, jossa hän olisi elänyt vuoden ainoastaan kokoelmien tuotoilla, hän ei alkujaankaan ollut valmis. Tekemiseenhän oli apuraha.
Alkujaan Tavi pohti väitöskirjan tekemistä teosten tekemisen prosessista. Nyttemmin hän on hylännyt tuon ajatuksen. Taiteellisen työn pitää kannatella itse itseään, siinä Tavi on aivan oikeassa.
Suven runoilijana Tavi sai oman kiven Kaukametsän pihalle. Siinä lukee: "Olen yrittänyt kukkia, mutta tilanne on ongelmallinen."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti