Tua Forsström
Merkintöjä
suom. Jyrki Kiiskinen
Siltala 2018
Keväällä 2015 yhdeksänvuotiaassa Vanessassa todettiin leukemia ja hän kuoli muutamia kuukausia myöhemmin. Vanessa isoäiti on pitänyt lukemisesta innostuneen lapsenlapsen muistoa yllä, vuonna 2016 perustettiin Vanessastiftelsen, joka nyt syksyllä jakaa toisen kerran lasten- ja nuorten kirjallisuuspalkinnon. Tua Forsström on muistanut Vanessaa myös runoissaan, niin myös tuoreimmassa suomennetussa kokoelmassaan.
Merkinnöissä Forsström pohtii paljon surua. Hän lainaa ajatuksia W. G. Sebaldilta, W. H. Audenilta ja Ralph Waldo Emersonilta. Lapsen, jälkeläisen, kuolema mietitytti herroja, ja Forsström osin ottaa ajatukset omikseen, osin kommentoi niitä. Kokoelman viimeisen osan selkeä teema on "se että oppii eikä unohda".
Kokoelman muistiinmerkintöjen joukkoon istuu hyvin Forsströmin 2012 julkaistu runo, jossa mainitaan Vanessa. "Pilvi itku ja sumu Vanessa / Vesi valuu pitkin poskia kaulaa ...". Parikseen se on saanut Vilja-Tuulia Huotarisen kysymyksistä koostuvan proosarunon seuraavalta vuodelta: "Mitä pilviä ne on? Mitä sumua se on? Valuuko kaulaa pitkin sadetta? Valuuko kaulaa pitkin kyyneliä? ..."
Forsström ei ole samaa mieltä Emersonin kanssa siitä, että suru olisi vain onttoutta. Tai vertautuisi kauniin huoneiston menettämiseen. Forsström on ällistynyt Emersonin oppimasta, kokemasta. Ainakin Forsströmiä vielä auttaa ja opettaa keittiön kaapinoveen teipattu perhoskuvasto.
Kokoelma on muistoja yhdessä kulkemisesta ja luopumisesta. Kaikesta ei silti tarvitse luopua, eletystä ei jää päällimäiseksi ainakaan onttous.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti