Vuonna 2013 julkaistiin Valerian-albumi Surullinen planeetta. Se on kooste ranskalaisen Pilote-lehden pokkarisarjassa julkaistuja 16-sivuisia tarinoita vuosilta 1969 ja 1970. Ajallisesti ne sijoittuvat Liikkuvien vetten kaupungin ja Tuhannen planeetan valtakunnan väliseen aikaan. Valerianin saagan kokonaisuuden kannalta niillä ei ole merkitystä, lähinnä ne kertovat erilaisista kommelluksista joihin avaruudessa kuljeksivat ihmiset voivat joutua törmätessään erilaisiin kulttuureihin ja olentoihin.
Eurooppalainen sarjakuva kukoisti 1960- ja 1970-luvuilla. Menekkiongelmana oli lähinnä tyydyttää ostavan yleisön tarpeet, Piloten ratkaisu kasvavaan kysyntään oli pokkarisarjan lanseeraaminen. Lehdestä tutut sankarit, kuten muun muassa Asterix, tuotiin saataville jatkotarinoiden lisäksi erillisissä tarinoissa. Tähän joukkoon otettiin mukaan myös aloittelevat Valerian ja Laureline.
Suomessakin julkaistiin Super Pokkaria viiden kappaleen verran vuosina 1974-1975. Noissa suomennoksissa ei kuitenkaan ole mukana kaikkein nimekkäimpiä sarjakuvasankareita, eikä myöskään Valeriania. Pääosan Valerianin ja Laurelinen lyhyemmistä seikkailuista julkaisi Ilta-Sanomat vuonna 1986. Yksi jäi kuitenkin suomentamatta, ja se on nostettu kokoelman nimitarinaksi.
Surullisessa planeetassa Valerian kohtaa ydintuhoon itsensä ajaneen planeetan. Asian selvittyä Valerian tarjoaa apua. Tuolloinhan maapallo oli menossa kohti vuonna 1986 tapahtuvaa ydintuhoa. Tuolloisessa aikajanassa tuho oli saatu korjattua ja tuota tietotaitoa tarjottiin Flammilin hyväksi.
Tuolloisen Valerianin maailmankaikkeus oli täynnä monilla motiiveilla toimivia muukalaisia. Pahantahtoisin keräilijä oli hyönteinen, humanoidit olivat pääsääntöisesti ystävällisiä ja hyväntahtoisia. Myös toisten puolesta uhrautuvia olentoja sattui Valerianin reiteille.
Lyhyet tarinat ovat kestäneet aikaa yllättävän hyvin. Kokonaisuudesta tulee mieleen Star Trekin varhaisempien sarjojen jaksojen rakenteet. Välillä juonta ei viedä eteenpäin vaan kerrotaan jotakin matkan varrella sattunutta ja tapahtunutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti