Suuri Kurpitsa julkaisi viime vuonna Ville Pirisen pienen sarjakuvakirjan Yhesti yhes paikas (2009) ja tänä vuonna se on saanut jatkoa Yhesti yhes toises paikas (2010) kirjasesta. Molemmat ovat rakenteeltaan samanlaiset, sarjakuvan keinoin Pirinen kertoo "tositarinoita" joita kiertää nykyistä kansanperinnettä rikastuttamassa.
Ensimmäisessä kokoelmassa ollaan uimahallin saunassa, urheilukentällä ja sian teurastuksessa. Toisessakin liikunnalla on tärkeä rooli, tosin pääosin se painottuu opettajien elämän luotaamiseen.
Molempien esipuheissa Pirinen korostaa tarinoiden olevan nimenomaan tosina kerrottuja. Sellaisina ne elinvoimansa saavatkin, vaikka eivät välttämättä ole koskaan oikeasti ole tapahtuneet. Mutta olisivat voineet tapahtua.
Jutut kiertävät, koska ne pakottavat pohtimaan miten itse sellaisessa tilanteessa toimisi. Että jos joltakin vahingossa ruskea python kankeaisi lauteille. Tai vaikka itseltä.
Pirinen kertoo leppoisasti, puhekielellä, juuri tarinoiden vaatimalla tahdilla. Pidemmistä pidemmin, lyhyistä lyhyemmin. Kuten sarjakuvassa itsessään kerrotaan, nämä ovat niitä juttuja jotka ensin naurattaa.
Mut sit jos pysähtyy miettimään tarkemmin, ni jotenkin siel on niin ankara ja tumma pohjavire, ettei sit huvitakkaan enää pohtia koko juttua.
Paitsi että pohtii.
* * *
Agricolan kirja-arvioissa kirjoitan Mark Twainin Eevan ja Aatamin päiväkirjoista (Savukeidas 2008).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti