Eilisessä Helsingin Sanomassa Pertti Lassila melko rankoin sanoin rusikoi SKS:n julkaisemaa Pohjois-Suomen kirjallisuushistoriaa (2010). Lassila ei tunnu olevan tyytyväinen teoksessa muuhun kuin saamenkielisen kirjallisuuden osioon.
Sain teoksen käsiini perjantaina, ja osin kiinnitin huomion samoihin asioihin kuin Lassila. Kirjasta puuttuu monia vanhempia tekijöitä, joita siinä olettaisi olevan.
Sama pätee nuorempiin tekijöihin. Esimerkiksi Jyrki Heikkistä (s. 1958 Kemissä) ei teoksessa mainita lainkaan. Pohjoisuus onkin tämän teoksen vain osin ääneen sanotuissa määrittelyissä kiraalinen käsite, ei syntymä- tai vaikutuspaikkalähtöinen.
Kuopiossa nykyisin asuva Heikkinen kysyttäessä sanoo olevansa kotoisin Länsi-Suomesta. Vanhoja tekijöitä ei saada muuttumaan pohjoissuomalaisiksi kiinnittämällä kylttejä Oulun muureihin ja talojen seiniin.
Teos onkin ymmärrettävissä täällä pohjoisessa käytäviä keskusteluja vasten. Teos on selkeä antiteesi Kalevan luomalle "oululaislähtöinen" termille ja siitä juontuville yltiökotiseuturakkauskäsityksille.
Ongelmaton teos ei ole tämän purun jälkeenkään. Leimallisesti pohjoissuomalaiset kirjailijat eivät ole olleet pelkästään kirjailijoita. Tämän näkee jo teoksen kannesta: Merja Aletta Ranttila (s. 1960) esittäytyy kirjassa kuvataiteilijana ja runoilijana. Rosa Liksom ja Hannu Väisänen ovat lisäksi kirjailijoita, Nils-Aslak Valkeapää ja Kauko Ryöhkä myös muusikkoja.
Pohjoisen kirjailijuus ei rajoitu yhteen tai kahteen taiteenlajiin, vaan monet sujuvasti sukkuloivat ilmaisussaan läpi laajan taiteen kentän.
Toki joukossa on "pelkästään" kirjailijoita: Veikko Huovinen, Antti Hyry, Kalle Päätalo, Jari Tervo, mutta nämä mainitut ovat osanneet kirjoittaa niin kansaan uppoavasti, ettei muita tulonlähteitä ole tarvinnut miettiä.
Teoksen ongelmana on siis, että kokoomateoksen lähtökohdaksi olisi pitänyt ottaa pohjoisen taiteen historia -- taide laajassa merkityksessään von Baghin tapaan, eikä vain kirjallisuus tai kuvataide.
Näin olisi päästy paremmin sisälle siihen mitä teoksella on tavoiteltu. Perinteisen kirjallisuushistorian rajoja on toteutuksessa jo nyt ylitetty, mukana on sarjakuvataitelijoita ja rocklyyrikkojakin. Mutta ylitykset on tehty etelän ehdoilla, Radiopuhelimien J. Mäki on runonlausujanakin lavoilla nähty ja Ville Ranta on tehnyt laajan työn Elias Lönnrotista.
Tähän lopuksi sopivat Valkeapään väkevät sanat:
Sanat
OVAT
väkeviä
PRIMITIIVINEN
SYNTI
HELVETTI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti