tiistai 12. helmikuuta 2013

Märkänevä olkipaalitalo


Olen hellinyt ajatusta olkipaalitalon rakentamisesta. Jo sadussa kolmesta porsaasta ja isosta pahasta sudesta varoitellaan olkirakentamisen vaaroista. Olkiseinistä ei ole suojaa kun susi alkaa puhkua. Susi on syysmyrsky, joka saa sateen etenemään vaakasuorasti.

Näin alkuvuodesta on aika tehdä rakennuslupahakemus jos aikoo kesälomallaan pitää harjannostajaisia ja tupaantulijaisia. Tarkoitusta varten tilasin puolenkymmentä olkirakentamisen opasta. Yksi suppea suomenkielinenkin on olemassa, mutta rakennuskohteita Suomessa on toteutettu vain vähän. Maailmalla kokemusta on paljon enemmän.

Barbara Jonesin Building with Straw Bales - A Practical Guide for the UK and Ireland (rep. 2011) sisälsi tärkeän Jakub Wihanin kirjoittaman liitteen. Se perustui Wihanin opinnäytteeseen ja käsitteli oljen kostumista ja märkänemistä. Wihan oli haastattellut 27:ää olkipaalitalojen rakentamiseen osallistunutta, jotka raportoivat 174 talosta joihin oli pitänyt tehdä korjauksia seinien märkänemisen vuoksi. Kuinka monta rakennusta he olivat kaikkiaan tehneet, sitä ei liitteestä tai netissä olevasta tutkielmasta selvinnyt.

Olkipaali materiaalina mahdollistaa hyvin moninaiset muodot. Useimpien kosteusongelmien taustalla olivat erikoiset rakenneratkaisut, joiden vuoksi ovien ja ikkunoiden puitteiden kautta vesi oli päässyt rakenteisiin. Prosentuaalisesti suurin ongelma oli kuitenkin myrskytuuli, vaakasuuntainen sade. Kolmessakymmenessä tapauksessa 174:stä sade oli tunkeutunut pintamateriaalina olleen kalkkisaviseoksen läpi olkeen.

Osa omistajista oli torjunut ongelmaa tekemällä taloonsa lautaverhoilun, joka joissakin tapauksissa oli toiminutkin. Paul Lacinski ja Michel Bergeron esittivät omassa Serious Straw Bale (2000) oppaassaan ratkaisuksi kosteudentunnistussensoreiden asentamista jo rakennusvaiheessa seinän sisään. Näin ongelmia voisi ryhtyä torjumaan jo varhaisessa vaiheessa ennen märkänemistä. Vaikka olki kostuu helposti, on se myös helppo kuivattaa. Tosin suuri sensorien määrä sotii luonnonmukaisen rakentamisen ideaa vastaan.



Wihanin tutkielmassa kokeneet olkipaalirakentajat kuitenkin päätyvät pitämään olkea lähinnä kuivaan ja kuumaan ilmastoalaan sopivana rakennusmateriaalina. Yhdysvalloissa Nevadan ja Nebraskan aavikoilla on edelleen käytössä yli sata vuotta vanhoja oljesta tehtyjä rakennuksia. Ehkä Suomessa on paras pitäytyä hirressä.



* Katso myös: Elementtejä olkipaalirakentamiseen.

8 kommenttia:

Marmustoi kirjoitti...

Mukavaa nostalgiaa saanee kuitenkin aikaan kun levittää ne oljet hirsitalon lattialle ja laittaa päreen hirsien väliin jotta näkisi kaivaa kaapista puulusikan puuron syöntiä varten ;)

Oikeasti kyllä aika mielenkiintoista on selvittää erilaisten materiaalien sopimista täkäläiseen ilmanalaan. Vanhassa silti vara parempi ainakin tässä tapauksessa.

Reijo Valta kirjoitti...

Paljon lapsenmielisyyttä tässä selvittelyssä oli mukana. Ajatuksena olkipaaleista rakentaminen tuntui suurilla legopalikoilla askaroinnilta.

Vakavasti ottaen olkipaali olisi hyvä lämmöneriste, ja niillä rakentaminen sitoisi runsaasti hiilidioksidia pois ilmastoa lämmittämästä.

Mutta toisten ilmanalojen materiaali on.

Riku Riemu kirjoitti...

Yhdessä niistä 70-luvun alussa ilmestyneistä Mad-lehdistä oli muistaakseni takakannessa sarjakuva, jossa Sepe viimeinkin puhkui porsaiden talon nurin.

Totesi possuja ahmiessaan: "vihdoinkin tämä realistinen sarjakuva päättyy!" - Kymmenvuotiaana luin, muistikuva on vahva, muuntumista en osaa sanoa.

Reijo Valta kirjoitti...

Muistan myös tuon Madin sarjan. Mutta ei loppunut tarinan versiointi siihen...

Touko Torppa kirjoitti...

Jos olet tutustunut aiemmin Suomessa rakennettuihin olkipaalitaloihin, huomaat, että kokemukset ovat lähes poikkeuksetta myönteisiä. Briteissä, joissa olkitalot ovat kenties maailman yleisimpiä, sataa vuosittain paljon enemmän kuin Suomessa.

Itsellä on edessä monen vuoden projekti olkipaalitalon kanssa, kaikki vaiheet tulen kuvaamaan ja bloggaamaan.

Reijo Valta kirjoitti...

En tosiaan tunne toteutettuja kotimaisia rakennuksia tarpeeksi. Oman tontin lähtökohdista olen pitkälle ajatellut.

Yhdysvalloissa Nebraskassa ja Nevadassa joissa on paljon olkirakennuksia, ilmasto on paljon kuivempi ja lämpimämpi kuin Suomessa.

Mielelläni kyllä seuraan hankkeita, ja olen valmis mielipidettäni muuttamaan jos siihen aihetta ilmenee.

Laitan seurantalistalle Torpanpojan projektit.

Anonyymi kirjoitti...

Britannian myrskytuulet ja viipyileva ilmankosteus ovat aivan omaa luokkaansa. Skotlannissa mainittu vaakasuora sade on arkipaivaista koetellen kaikkia rakennusmateriaaleja kovin kasin.
Suomalaisen kuivia Britanniasta paivia loytyy kevaisin ja kesaisin, lahinna Englannnin puolelta. Niinpa paalitalon rakentajalta nailla kosteilla saarilla vaaditaan vankkaa asiantuntemusta ja kokemusta, johon epailematta Barbara Jones Amazonails-firmoineen on nainen paikaallaan. Britanniassa tee-se-itse paalitaloja on rakennettu paljon hippimentaliteetilla, piittaamatta tarkoista saannoista, joista ei voi talon rakennusvaiheessa eika yllapidossa liveta. Ihan kosteimpiin olosuhteisin ei kannata tata materiaalia valita.
Oikein ja tarkasti rakennattuna olkipaalit ovat hyva rakennusmateriaali kantaviin mataliin rakenteisiin joihin toivotaan paksuja seinia ja orgaanisia muotoja, ja ne ovat mita mainioin eristysmateriaali ekologisiin, myrkyttomiin taloihin suhteellisen kuivissa, aarilampotilojen, kylman ja/tai kuuman, ilmastoissa.
Suomen vuotuinen ilmasto on kuivempi ja aurinkotunneiltaan samaa luokkaa kuin Englanti, mutta tuulemme ovat kuivia ja lempeampia verrattuna saarivaltion tuuliin. Mahdollisesti kostunut seinapinta saa ilmastossamme sauman myos kuivahtamiseen, silla sade vaihtelee aurinkoisten paivien katkoilla, eika sadetta tule pitkin paivaa, ja vaakaan kuten pahimmillaan Britanniassa. Seinalaastin materiaali on myos tarkea. Kalkki kestaa monen kostumisen ja mahdollistaa olkien kuivumisen, mutta se on tyolas vaatii myos vuosittaista huoltoa.
Olkitalo ei sovi laiskoille eika helppoa rakentamisesta tai helppohoitoisuudesta haikailevalle, eika sita saa halvalla. Mutta kylla siita hyvan ja energiatehokkaan talon Suomeenkin saa ja sen talkoolla rakentaminen on hauskaa.
Erinoimaista tietoa ja nopeita vastauksia teknisiin kysymysiin olen saanut myos Andrew Morrisonilta Strawbale.comista, joka kayttaa paaleja infill-tekniikalla. Andrewn voi tilata rakentamaan vaikka koko talon kurssitalkoilla, jos oma tieto-taito arvelluttaa.

Ekorakennusopiskelija Britanniasta

Reijo Valta kirjoitti...

Hyviä huomioita. Hutiloimalla pilataan mikä tahansa rakennusmateriaali ja -tapa.

LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset