perjantai 19. joulukuuta 2014

Melitta suodattaa


Meille suomalaisille tunnetuin keksijänainen on Maiju Gebhard, joka Työtehoseurassa vuosina 1944-45 kehitteli astiankuivauskaapin. Saksalaisille vastaava keksijä on Melitta Bentz (1873-1950), joka vuonna 1908 patentoi suodatinpussin.

Kahvi oli ja on erinomaisen koukuttavaa kuumaa juomaa. Pannukahvia keitettiin ja nautittiin, mutta monia häiritsivät kahvin porot ja kaikenlaineen pannuun kertyvä epäsiisti aines, varsinkin kun keitokseen saatettiin lisätä voita maun parantamiseksi. Kahvipannu ei ollut emännän ylpeys, koska sitä pestiin harvoin. Uutta kahvia tavattiin keittää vain lisäämällä vettä ja jauhetta kaiken vanhan joukkoon.

Poroja oli tavallisesti joka kupissa. Kahvia kaataessa tai suodatettaessa käytettiin erilaisia sihtejä ja kankaita, mutta silti niitä tahtoi olla varsinkin jos pannun viimeisiä tiristettiin.

Tarina ei kerro miten Melitta Bentzin kahvihammasta kolotti, kun hän päätti kokeilla poikansa Willin kouluvihkon välistä löytynyttä imupaperia kahvin suodattamiseen. Lopputulos sai kuitenkin äidin kokeilemaan erilaisia papereita, ja sopiva viimein löytyi. Loppui kangaspussukoiden ja kahvipannujen vaivalloinen peseminen Bentzien perheessä.

Kreppipaperisuodattimen patentoimisen jälkeen keksintö levisi pikku hiljaa. Leipzigin messuilla 1909 kaupaksi meni 1200 metallista suodatinta ja paljon lukuisampi määrä niihin tarkoitettuja suodatinpusseja. Seuraavana vuonna Bentz sai palkinnon kansainvälisillä hygieniamessuilla ja tavara kävi hienosti kaupaksi.

Nykyiseen muotonsa ja mallinsa suodatin ja suodatinpussi saivat 1930-luvulla. Patentin pohjalle perustettu yritys on edelleen saman perheen hallussa ja se työllistää noin 3300 henkeä.

Melitta Bentzin isä oli kustantaja, tytär oli siis yrittäjäperheestä. Maiju Gebhardin isä oli professori ja äiti kansanedustaja, julkishallinnon palveluksessa siis molemmat. Astiakaapin ympärille ei muodostunut samanlaista yritystoimintaa kuin suodatinpussin. Tosin astiakaappi syntyi yhdessä ideoiden, ja hyvin erilaisena aikana, joten vertailu ei ole reilu.


8 kommenttia:

Marmustoi kirjoitti...

Melitta valmisti aiempina vuosikymmeninä myös posliinisia, eri kokoisia ja eri värisiä suodattimia, jotka ovat nykyään keräilytavaraa. Nim. Eräs keräilijä :)

Reijo Valta kirjoitti...

Muistelen joskus noita erilaisia suodattimia nähneeni. Firman nettisivuilla nyt kävin, kovasti erikoiskahvikeittimiä siellä pitivät esillä.

Valto Ensio kirjoitti...

Minulla taasen on kokemus emäntien kahvipannun kirkaskylkisenä pitämisestä että se oli ikään kuin kunniakysymys, eikä sen sisuskaan saanut edellisen kahvin ummehdukselta uudessa keitoksessa maistua. Oli varmaankin perintöa ajoilta, jolloin kahvi oli kortilla ja oikeasti vain todellinen nautinto kun sitä sai.

Nykyäänhän kukaan ei kahvia osaa enää keittää. Kunnollista ei saa kylässä, ei kahvilassa eikä varsinkaan kotona jos ei itse keitä ja pidä huolta itse keittimistä alusta alkaen joka on hyvän kahvin periedellytys.

Kahvinkeittimien puhtaanapito tuntuu olevan suurikin ongelma, ja kun sen suodatinosassa koko päivän hautuu aamulla keitettyn kahvinporot suodattimessaan, niin se kyllä maistuu sitten uudessakin. Kun tämä tapa jatkuu päivästä toiseen, viikosta viikkoon, kuukaudesta kuukauteen niin ei suodatinosaa koskaan enää raikkaaksi (haisemattomaksi) saada kun sitä ei heti keittämisen jälkeen huuhtaista uudesta alkaen.

Pannukahvissa on ongelmana sen sisältämä, kolesteroliarvoja kohottava kahvin rasva. Kun itse haluan kunnollisen kahvin ilman pannussa keittämistä, kiehautan veden pannussa tai vedenkeittimessä ja suodatan irtosuodattimella suoraan kuppiin. Ehkä siitäkin irtoaa sitä rasvaa kuppiin saakka, mutta luultavasti ei niin paljon, että haittaisi.

Tuosta porojen haittaavuudesta olen eri mieltä. Kun entisajan emäntä keitti kahvit, hänellä oli yksinkertaiset konstit porojen kuppiin saakka pääsemisen estämiseksi. Ensinnäkin kokkikupin käyttö, hetken seisottaminen, kiehauttimisen jälkeen pienen pieni liraus kylmää vettä, kaadettaessa tutisemattomat kädet jne. Vain siinä viimeisessä, kahvasta puristetussa kupillisessa saattoi hieman poroja olla. Minäkin nämä taidot hallitsen.

Reijo Valta kirjoitti...

Mun kokemuksissa 1970-luvulta lähtien paremman pannukahvin keittäminen oli oikeastaan vain juhlatilaisuuksissa harrastettu toimi. Isolla pannulla sai kai helpommin onnistumaan nuo seisottamiset ja edestakaisin kaatelut? Tai ainakin sellainen kuva mulle on jäänyt.

Kuitenkin tämä saksalainen keksijä tiesi, että kaikilla ei ole haluakaan opetella kädentaitojen hienouksia. Paperinen suodatinpussi tarjosi helpomman ratkaisun.

Riku Riemu kirjoitti...

Meillä oli useimmiten kahvia aika vähän. Broidien kanssa olimme kuitenkin hinkuin sen preään. Keitimme ns "vanhoihin poroihin". Vanhoista pannun pohjalla olevista poroista osan kaadoimme pois ja korvasimme uusilla. Sellaista usein joimme, nykyään en taitaisi saavutukseen yltää.Romatikkoja toki silloin olimme, kutsuimme vanhoihin poroihin keitettyä myrkkyä "villin lännen kahviksi" - oletettevasti John Wayne, Walter Brennan ja muut juuri sellaista joivat leirinuotiolla.

Melitta on ehkä väistyvää todellisuutta. Hölmö niitä enää ostaa, kun sadan pussin paketin saa halpatuottajilta eurolla, Melitta ei pysty samaan.

Riku Riemu kirjoitti...

Piti olla: "Broidien kanssa olimme kuitenkin hinkuina sen perään."

Reijo Valta kirjoitti...

Taitaa Melitan tuloista suurin osa tulla jostakin muusta kuin suodatinpusseista. Tunnetulla tuotemerkillä taitaa aika hyvin saada noita lattekoneita yms. kapsuloita myytyä. Eipä ole meilläkään olla "alkuperäisiä" suodatinpusseja vuosiin ollut olla.

Joskus hätätilassa on vanhoilla puruilla pitänyt kahvia keittää. On se asiansa ajanut, kun himo on riittävän korkeaksi noussut.

Reijo Valta kirjoitti...

Yle kertaa Melittan vaiheet.

LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset