[Tänään sarjakuva-arvio. Francois Walthéry: Metallimuisti (suom. Anssi Rauhala). Egmont Kustannus 2007]
Walthéryn vuonna 1973 Etienne Borgersin novellin pohjalta tekemä sarjakuva Metallimuisti on erittäin vauhdikasta menoa kansainvälisten (yritys)vakoilupiirien toimien selvittelyssä. Walthéryn sarjakuvasovitus etenee erittäin nopeaa ja suorastaan henkeäsalpaavaa tahtia kuitenkaan ohittamatta mitään oleellista ja baaritiskillä ehditään jokuset vitsitkin heittää.
Natashan lentoemäntäkollega Marty on sekaantunut salakuljetusjuttuihin kuriirina, mutta ei osannut aavistaakaan mikä oli oleellisinta saada valtiosta toiseen. Vaihdettuaan rikkoutuneen rasian toiseen hän saa peräänsä tappajat. Marty hakee apua ja ymmärrystä Natashalta, joka tulee temmatuksi mukaan menoon. Tiivistunnelmaiseen ja hengenlähtöä lähentelevään menoon.
Walthéryn valitsema tyyli sopii tarinaan kuin nyrkki stuertti Walterin silmään. Walterin silmäterä, uusi Mini, tulee romutetuksi menon tiimellyksessä.
Vuonna 1973 utopistiselta tuntunut keksintö, jota Natasha kuvitusruudussa yllä blondina äimistelee, ei enää 2009 tunnu niiiin ihmeeellisen kummalta. Natasha ei ole oikeasti ns. blondi, vaan terävä ja oivaltava, tilanteentasalla pysyvä nuori nainen. Hänen toimensahan estävät ydinasesalaisuuksien vuotamisen vihollisen käsiin.
Natasha ei menisi hämilleen nykyisten BitTorrent, DRM, MP3 jne tekniikoiden kanssa. Mikä herättääkin kysymyksen, että ovatko nykyiset yrityssalaisuudet niin salaisia, ettei niistä riitä hiiskaustakaan tuoreiden agenttitarinoiden höysteeksi?
Walterin jazzpitoinen LP-kokoelma on tainnut vuosien saatossa saada rinnalleen CD-röykkiöt. Mutta lienee entusiasti palannut rakkaiden LP-levyjen pariin.
Metallimuistin tarina etenee sellaista tahtia, että tarina päättyy jo albumin sivulla 28. Aineksia olisi kyllä ollut kaikkien 48 sivun täytteeksi.
Albumissa onkin toisena tarinana Marc Westerlainin käsikirjoitukseen perustuva Pikku paniikki. Sekin vauhdikas tarina, tosin aavistuksen (vain aavistuksen) hitaampi kuin nimitarina. Ei mitään täytetavaraa, jossa olisi tilaa tavanomaisille konekaappareille.
Walthéryn viiva on tarinoissa kerrassaan ihastuttavaa ja miellyttävää seurattavaa. Ruuduissa on paljon tutkailtavaa, joten sarjakuvat kestävät hyvin useampiakin lukukertoja vaikka juoni olisi jo tuttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti