[Vappukuvia Oulusta 2009: 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9]
Tervaleijonamainos palaa huomenna takaisin Tuiran maamerkiksi. Remontissa ollut kyltti oli jo tänään nostettu puolimatkaan.
[Vappukuvia Oulusta 2009: 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9]
Jouduin hieman myöhemmin käymään Kajaanissa, ainoan kerran, ja täydessä autossa, Huuskon omatekoisessa “bussissa” kanssamatkustajani aloittivat vilkkaan keskustelun lääkäristä, joka osaa kuulemma leikatakin, mutta nyt se oli lähettänyt majatalon emännän Kajaanin sairaalaan “maha auki, suolet paljaana”.
Auto piti kahvitauon Kiehimässä (Paltamo) ja Huusko oli selostanut kansalle, että lääkäri istui autossa hänen vieressään ja oli epähienoa enää haukkua lääkäriä. Niinpä loppumatka istuttiin ääneti, mutta minua tuijotettiin takaa ja sivuilta. Lieneekö astinlaudoillakin ollut seisten matkustajia kuten tavallisestikin.
Minun oli sanottava apteekkarille, että poika olisi toimitettava Kajaanin sairaalaan äkkiä taksilla, sillä Huuskon auto ei ollut kulkuvuorossa.
Nyt kun olen irrottautunut Lolitasta ja sen luomisvaiheesta, olen huomannut syventyväni Lumoojaan huomattavasti kiinnostuneemmin kuin Lolitaa kirjoittaessani, jolloin kuittasin sen kuolleeksi kamaksi. Sanoisinkin että Lumooja on oiva kappale venäläistä proosaa, täsmällinen ja kirkas, ja hieman vaivaa nähden Nabokovit voisivat saada aikaan siitä englanninnoksen. (Vladimir Nabokov kirjeessä 1959, julkaistu kirjailijan esipuheena II Lumoojassa, suomennos Margit Salmenoja)
Luonnon ja vapauden suhdetta käsitellään yhteiskuntateoriassa harvoin eksplisiittisesti. Myös marxismissa luonto on etupäässä objekti, vastapuoli ihmisen "kamppailussa" luonnon kanssa, tuotantovoimien yhä rationaalisemman kehityksen kenttä.
Mutta tässä muodossa luonto ilmenee sinä, miksi kapitalismi on sen tehnyt: materiana, raaka-aineena ihmisten ja esineiden kasvavaa ja riistävää hallintaa varten. Vastaako tämä vapaan yhteiskunnan kuvaa luonnosta? Onko luonto vain tuotantovoima - vai onko se myös olemassa "itsensä vuoksi" ja - tässä olemistavassa - ihmistä varten? (Marcuse, Vastavallankumous ja kapina, s. 61, suom. Matti Kosonen työryhmän avustamana)
Rautasillan kohdassa Pajuluoma kapenee. Me saimme jollain konstilla käännettyä jäälautan niin, että se asettui nätisti poikittain sillan perustuksia vastaan, kääntyi pystyyn ja patosi luoman. Pienempää lieppoa ja jäänsohjoa tuli lisää kaiken aikaa tukkien pienemmätkin reiät. Vesi alkoi nousta vaudilla. Olimme revetä riemusta. "Me teemme tähän oikean järven!" Innostuksemme sammui, kun kuulimme mekastusta ja näimme paksun ukon, joka henkihapatuksissa läheni meitä seiväs kourassa...
"dänikenismistä" tuli yleistermi ja lyömäase tarkoittamaan tarkoitushakuista ja sensaatioita tavoittelevaa näennäistutkimusta. Dänikeniin vertaamisesta tuli loukkaus, jolla vertaamisen uhriksi joutunut henkilö, teos, teoria tai idea luokiteltiin halveksittavaan pseudotieteiden kastiin. Dänikenin pilkkaamisen voi katsoa yhdistäneen yksittäisiä tieteenharjoittajia yli tieteiden välisten rajojen. Dänikenistä tuli tässä mielessä niin hyödyllinen, että jos häntä ei olisi ollut, hänet olisi pitänyt keksiä. Tavallaan dänikenismi -termin juurtuminen kielenkäyttöön, ja Dänikeniin viittaaminen yleisesti tunnistettuna kulttuurisena symbolina, on kestävintä, mitä ancient astronaut -teoriat Suomessa saivat aikaan.