Jos Vladimir Nabokov ei olisi kuollut vuonna 1977, niin tänään hän täyttäisi 110 vuotta. Viime aikoina onkin keskusteluissa kaivattu Nobokovin mielipidettä, sillä hänen poikansa, elämäntyönsä isänsä teosten kääntäjänä tehnyt Dmitri Nabokov on antanut julkaista käsikirjoituksen Laurasta (The Original of Laura, Nabokov kirjoitti venäjäksi, ranskaksi ja englanniksi).
Päätöksen julkaisemisesta Dmitri Nabokov teki vuosi sitten, pitkään asiaa pohdittuaan. Isä nimittäin oli määrännyt, että keskeneräiseksi jäänyt työ pitäisi hävittää. Vaimo Vera Nabokov (k. 1991) ei siihen kuitenkaan kyennyt ja kaikkiaan 30-liuskainen 125:lle merkintäkortille kirjoitettu teoksen alku sai odotella Sveitsissä pankkiholvissa mahdollista kohtaloaan.
Kunnes 74-vuotias Dmitri Nabokov vuosi sitten kertoi saattavansa tekstin julkisuuteen.
Joulukuussa Laura-kirjasta tuli puhetta Suomessakin. Kuten olettaa saattaa, poikaa pidettiin rahanahneena ja isänsä viimeisen tahdon pettäjänä, vaikkakin mielenkiintoista odotustakin ilmaan nousi. Kirjasta on povattu tämän vuoden kirjallista sensaatiota.
Dmitri Nabokov on perustellut julkaisua sillä, että "ihminen ei nimeä teosta, jonka aikoo tuhota". Nimiä käsikirjoituksella on useita, nimeäminen on tarkka työ. Työtä aloittaessaan 1974 Vladimir Nabokov nimesi tekeillä olleen teoksen Kuolema on hauskaa (Dying Is Fun), omaa kohtaloaan ennakoiden. Prosessin kuluessa nimeksi vaihtui The Opposite of Laura (Lauran vastakohta?) lopulta jääden nykyiseen Alkuperäinen Laura muotoonsa.
Mitenkään hätiköiden ja yksin Dmitri Nabokov ei ole ratkaisuaan tehnyt. 1990-luvulla hän oli lukenut osan kertomuksesta parille kymmenelle Nabokov-tutkijalle, yksi heistä on luonnehtinut tarinaa ikääntymisen ja ensirakkauden vaalimisen kuvaukseksi.
Luultavasti isä Vladimir on poikansa Dmitrin päätökseen tyytyväinen. Suomeksikin on julkaistu yksi "hävitettäväksi tarkoitettu" käsikirjoitus, Lumooja (Gummerus 1988).
Lumooja on novelli, jonka pohjalta Nobokov kehitteli edelleen kuuluisimman työnsä Lolitan. Kirjailija luuli hävittäneensä tämän 1939 kirjoitetun "esityön" kokonaan, mutta se olikin säilynyt tallessa ja löytyi yllättäen vuonna 1959.
Lumooja (Волшебник) oli viimeisiä töitä, jotka Nabokov kirjoitti venäjäksi. Lolita (1955) ilmestyi alkujaankin englanniksi.
Löytämisen hetki oli iloinen.
Nyt kun olen irrottautunut Lolitasta ja sen luomisvaiheesta, olen huomannut syventyväni Lumoojaan huomattavasti kiinnostuneemmin kuin Lolitaa kirjoittaessani, jolloin kuittasin sen kuolleeksi kamaksi. Sanoisinkin että Lumooja on oiva kappale venäläistä proosaa, täsmällinen ja kirkas, ja hieman vaivaa nähden Nabokovit voisivat saada aikaan siitä englanninnoksen. (Vladimir Nabokov kirjeessä 1959, julkaistu kirjailijan esipuheena II Lumoojassa, suomennos Margit Salmenoja)
Vasta vuonna 1985 Nabokovit saivat aikaiseksi teoksen julkaisun.
Mutta kuka tämä Laura? Siitäkin on jo pitkällinen keskustelu saatu aikaan. Että olisi hän kirjallinen rakkaus, Petrarkan sonettien Laura? (kuvassa) Vaiko joku ihan muu?Julkaisua ja suomennosta odotellessa itsekukin voi omaa ensirakkauttaan ja ikääntymistään miettiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti