Romaanikirjallisuuden laajalla saralla ei auta tunnustaa lukemattomuuttaan. Siksipä on syntynyt oma kirjallisuudenlajinsa, joka auttaa ongelmassa. Jos ei pysty tunnustamaan lukemattomuuttaan, niin avuksi on tarjolla muun muassa Pierre Bayardin Miten puhua kirjoista joita ei ole lukenut (Atena 2008). Lisäksi on tarjolla monentasoisia tiivistelmiä, pidempiä ja lyhyempiä. Uusin tulokas lajityyppiin on Henrik Langen 90 kirjaklassikkoa kiireisille (WSOY 2009).
"Täydennä sivistystäsi ja lue tiiliskivet yhdessä vilauksessa", mainostetaan kirjan takakannessa. Isolla vielä kerrotaan, että klassikot (ja muutamat tunnetut roskaromaanit) ovat sarjakuvina!
Kriittiselle sarjakuvatutkijalle jää heti vaikutelma, että sarjakuvat olisivat jotenkin helppolukuisia ja -tajuisia, ja siten teos olisi vieläkin helpompi. Sarjakuvat voivat olla helppoja, mutta mitenkään yksioikoisesti ei tällaista näkemystä sovi viljellä.
Viime vuosien tapahtumat ovat osoittaneet, ettei sarjakuvaa välttämättä osata lukea. Tämä onnettoman sarjakuvalukutaidon ryhmä on juuri sama, jonka voisi olettaa olevan kirjan pääasiallinen kohderyhmä. Langen kolmen ruudun koosteet ovat onneksi melko tekstipainotteisia, joten kovin kehittynyttä kuvanlukutaitoa ei edellytetä.
Nimensä mukaisesti Langen teoksessa on käsitelty 90 klassikkoa tai muuten tunnettua teosta. Sisällysluettelon mukaan kuljetaan Bret Easton Ellisin Amerikan psykosta Paulo Coelhon Alkemistiin. Joka tapauksessa 90 kirjaa on vain pintaraapaisu länsimaisen romaanin historiaan.
On toki teoksessa mukana muillakin kirjaimilla alkavia teoksia: Syvä uni, Da Vinci -koodi, Luolakarhun klaani, Hiiriä ja ihmisiä, Jali ja suklaatehdas, 2001 avaruusseikkailu ja Raamattu. Muutamia mainitakseni.
Painostus vaikuttaisi enemmän olevan menestysromaanien esittelyssä. Mutta on mukana oikeita klassikkojakin, kuten Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä.
Marcel Prous kirjoitti yli tuhat sivua muistoista, joita kertojan mieleen nousee, kun hän kastaa madeleine-kakkusta teehen.
Hänen muistonsa sisältävät runsaasti seksiä, usein kahden naisen välistä. Kirjailija on ranskalainen, niin että nämä ovat aika tavanomaisia ranskalaismuistoja.
Muistot lavenevat tarinoiksi: ihmiset nauravat, itkevät, makaavat toistensa kanssa ja yrittävät kaikin keinoin kiivetä yhteiskunnassa ylöspäin. Kertoja tietysti päättää lopussa kirjoittaa äsken luetelluista muistoista romaanin. Kätevää.
Menestysromaanien typistäminen näyttäisi yllättäen olevan vaikeaa. Esimerkiksi Langella on vaikeuksia keksiä Okalinnuista sanottavaa edes kolmen ruudun verran.
Parhaimmillaan Langen tiivistelmä kirjaklassikoista olisivat jossakin arvostetussa päivä- tai viikkojulkaisussa. Yksi kerrallaan. Yksiin kansiin koottuinakin stripit toimivat. Parhaiten kuitenkin nauraa sellaisille, jotka on jo itse oikeina kirjoina lukenut.
Charles Bukowski: Pystyssä kaiken aikaa
Henri Chinaski juo. Ja makaa huorien kanssa. Ja juo lisää. Se on bukowskilainen tapa elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti