Joulusaari

James Cook 1700-luvun löytöretkillään Tyynellä valtamerellä nimesi paikkoja löytöajan mukaan. Pääsiäisenä tavoitettu saari sai nimekseen Pääsiäissaari, jouluaattona 1777 tavattu saari, joka sittemmin osoittautui maailman suurimmaksi koralliatolliksi, sai nimekseen Joulusaari.

Toisin kuin Pääsiäissaarella, Joulusaarella ei ollut asukkaita. Joskus saarta olivat tyynenmeren kansat asuttaneet, mutta paikka oli ilmeisesti hylätty ennen 1200-lukua, jolloin pitkänmatkat purjehdukset saarien välillä alkoivat vähetä.

Saari on melko keskellä Tyyntä valtamerta, pari sataa kilometriä päiväntasaajalta pohjoiseen. Australiaan matkaa on vajaat kuusi, Yhdysvaltoihin vajaat seitsemän tuhatta kilometriä.

Cookin käynnin jälkeen atolli liitettiin Euroopan imperiumeihin, Yhdysvallatkin oli saaresta kiinnostunut guanon vuoksi. Mittavampaa kaivostoimintaa ei kuitenkaan aloitettu. Pysyvä asutuskin saarille muodostui, nykyisin saarella on kolme kylää, joista suurin on nimeltään Lontoo. Neljäs kylä, Pariisi, on hylätty ja raunioina.

1950-luvulla britit käyttivät paikkaa omien ydinkokeidensa suorittamiseen. Jytäköitä paukkuja saivat hekin ranskalaisten tapaan aikaan.

Nykyisin Joulusaarta ei löydä kartoilta Cookin antamalla nimellä. Sillä löytää aivan toisen saaren, Intian valtameressä olevan, Australiaan kuuluvan Joulusaaren.

Cookin Joulusaari on osa vuonna 1979 syntynyttä Kiribatin valtiota. Siihen kuuluu kaikkiaan 33 atollia, ja yksi niistä on Kirimati, entinen Joulusaari.

Karulta sateliittikuvista katsoen korallisaari vaikuttaa. Saarella ei ole metsiä, vain pensaikkoa. Värimaailma on toista kuin kuusivaltaisessa pohjoisessa, vaikka laguuninvihreääkin löytyy.