Radiota kuunnellessa joskus sivistyy. Ja joskus kuulee tiedonmurun, jota on pitkään pohdiskellut. Eilen aamupäivällä sain valaistusta jälkimmäiseen ongelmaan. Nimittäin olen odotellut televisiosta uusintaa Jaakko Talaskiven Herra Huu-elokuvasta. Lapsuudesta se on jäänyt jännittävänä mieleen, sen jälkeen sitä en ole onnistunut uudestaan näkemään.
Jaakko Talaskivi (1945-1998) ohjasi Herra Huu - Jestapa jepulis penikat sipuliks elokuvan, joka tuli teatterilevitykseen joulukuussa 1973. Yleisradion TV1 esitti sen tammikuussa 1975 kolmiosaisena tv-sarjana, jota 7-vuotiaana seurasin. Elonetin mukaan elokuva on televisiossa esitetty sen jälkeen kaksi kertaa, 1983 ja 1984, molemmilla kerroilla joulunajan ohjelmistossa.
Sitten ei ole esitetty.
Seppo ja Hermanni Seppälän Isä ja poika -ohjelmassa oli vieraana M.A. Numminen, joka valaisi kuulijoita elokuvan teosta ja kohtalosta. Numminen näytteli Herra Huuta ja käsikirjoitti. Kertomansa mukaan käsikirjoittaminen ei ollut suunnitelmissa, mutta koska ohjaaja ei ollut sitä tehnyt, niin hän joutui tehtävään. Herra Huun luonut Hannu Mäkelä oli kieltäytynyt kunniasta. Mäkelä oli edellyttänyt Nummista Huun osaan.
Herra Huu kuvattiin Kemijärvellä. Nummisen saavuttua kaupunkiin käsikirjoituksen puute paljastui, ja ensimmäinen kuvauspäivä meni kirjoittamiseen. Pikakirjeellä apua pyydettiin Jarkko Laineelta. Elokuva saatiin kuin saatiinkin tehtyä. Lainetta ei tekijätiedoissa mainita, Nummisen lisäksi käsikirjoittajina mainitaan Talaskivi ja Antero Helasvuo.
Ohjaaja Talaskivi toi elokuvaan tietenkin omaa näkemystään. Numminen kertoi lasten vappumarssin olleen hänen ajatuksensa, josta hän piti kiinni.
Aikoinaan Herra Huu sai hyvän vastaanoton. Se palkittiin 1974 lastenelokuva-Jussilla ja 1973 valtion elokuvataiteilijapalkinnolla. Jälkimmäisen tunnustuksen sai elokuvan Apina ja gorilla-animaatio-osuus (Taideteollisen korkeakoulun kuvallisen viestinnän laitoksen animaatioryhmän tekemä, tekijänä mm. Riitta Nelimarkka).
Kun toimittajat eivät osanneet kysyä, niin M.A. itse aloitti, että "olette varmaan huomanneet ettei Herra Huuta ole vuosikymmeniin televisiossa näkynyt". Yle Teema olisi halunnut esittää elokuvan osana Nummisen 70-vuotisjuhlaohjelmistoa.
Vaikka elokuva oli saanut suopean vastaanoton yleisöltä, sitä se ei ollut saanut kirjailija Mäkelältä. Hän ei ollut pitänyt. Ei ollut pitänyt yhtään.
Niinpä Teeman kasatessa ohjelmistoa Numminen oli ohjannut tv-toimituksen kysymään Hannu Mäkelältä, josko Huu-kuvan saisi esittää.
Ei ollut Huu osana Teeman juhlaohjelmistoa, ei.
Seppälöiden mukaan Mäkelät ovat pitkävihaista ja -ikäistä sukua. Ehkä pitäisi miettiä muita keinoja Herra Huu-muistojen elävöittämiseen kuin televisioesityksen odottaminen.
* Isä ja poika: Vuosi 1977: Parasta lapsille. Yle areena.
* Herra Huu - Jestapa jepulis penikat sipuliks (1973). Elonet.
* Herra Huu - Jestapa jepulis penikat sipuliks (1973). Suomen elokuvakontakti.
* Pommi ja Gommi Oulun musiikkijuhlilla 15.3.2011.
9 kommenttia:
Ilmeisesti kirjailija ei Nummisen versiosta ole pitänyt, vaikka me KAIKKI muut sitä ihailemmekin.
Teoriaa, jonka mukaan pissavaluma olisi Mäkelällä sydämeen asti yltänyt, en saata silti millään hyväksyä, kirjailija kuitenkin on proosan yhdistetty Eino Leino, L. Onerva ja Huu Herra Haa.
En minäkään usko Mäkelän tavattomasti käyttäytyneen, tekijöiden keskinäisestä kunnioituksesta elokuvan esittämisen suhteen lienee kyse.
M.A. Nummisen tapa kertoa dramatisoi, ja tuota persoonallista tapaa ei tällaisten tavallisten kirjoittelijoiden tulisi yrittääkään jäljitellä.
En M.A Nuimmisen haastattelua kuunnellut ihan kokonaan kun olin autolla liikkeellä vain lyhen matkaa, mutta sain sen käsityksen, ettei Mäkelä hyväksynyt sitä kohtausta, jossa lapset oli laitettu vappukulkueeseen. Numminen itsekin myönsi, ettei se hänenkään mielestään kovin viisasta ollut, mutta ehdotettu poistokaan ei Mäkelälle sopinut. Löytyisiköhän tyo haastattelu Areenalta?.
Muuten, Reijo, onko Valta-sukusi Pielavedeltä?
Ei Nummisen osuus kovin pitkä ollutkaan, joten et paljoa menettänyt. (lopussa linkki areenaan, sunnuntaihin/maanantaihin aikaa kuunnella).
Lasten marssi punaisten lippujen kanssa oli Nummisen mukaan ohjaaja Talaskiven ajatus, eikä muu työryhmä siitä ollut ihastunut - oli yrittetty puhua ettei se olisi sopiva. Mutta ohjaajan oikeutuksella vappumarssi tuli elokuvaan mukaan.
Mäkelälle oli ehdotettu tuoreempana aikana, että tuo poliittinen viisi minuuttinen olisi leikattu pois, mutta tämäkään ei ollut hellyttänyt Huun luonutta kirjailijaa.
Vähän yleisluonteisena keskusteluna ja ilman tarkentavia kysymyksiä juttu kulki, joten ei sen perusteella varmaan lopullisia totuuksia asiasta voi väittää.
Sukuni on Maaningan Viannasta, heti Pielaveden rajan tuntumasta. Yhteiset juuret on Maaningan, Pielaveden ja Lapinlahden Valloilla.
Sekaannusten välttämiseksi mainittakoon, että Maaningalla on minulle *kaksi* täyskaimaa, ja jos autokauppiaaseen tai metsäkoneyrittäjään törmäätte, niin ei ole minusta kyse.
Sillä kysyin sukuasi koska työpaikallani oli työnjohtajana Siilinjärven MHY:n aikoihin (1970-luvulla) Matti Valta-niminen kaveri jonka kotitilalla Pielaveden Katajamäessä vierailin ainakin kerran kun haettiin sieltä minulle moottorisaha, että pääsin aloittamaan savotoimisen. Olikohan Tauno hänen isänsä nimi, en ole varma, mutta hän oli jo vanha mies silloin.
Eli varmaankin samoja sukuja lienet.
Minä tässä vähän jälkijättöisesti ja jälkeenjääneesti totean, että minulla on taipumusta ylenpalttiseen kärjekkyyteen.
Ei se kuitenkaan sitä tarkoita, etten Mäkelää arvostaisi, äijä on hieno kirjailija.
Älä huoli Riku, ei luultu. Ei se ainainen hehkutus merkitse, vaan arvostus.
Herra Huu -elokuvaa on tosiaan melkoisen vaikea päästä näkemään: kotivideojulkaisua ei ole edelleenkään näkynyt ja edellisestä TV-esityksestä on liki 27 vuotta, kuten sanoitkin.
Leffa on kuitenkin edelleen Suomen elokuvakontaktin levityslistoilla, vieläpä upealaatuisena (2000-luvulla valmistettuna?) 35 mm:n filmikopiona. Se esitetään IIK!!-kauhuelokuvafestivaalin toiveuusintasarjassa 12.11.
Kiitos mukavasta tiedosta Antti.
Pitää poiketa katsomaan.
Lähetä kommentti