Tänään vietetään Yhdistyneiden kansakuntien julistamaa otsonipäivää. Tänään 1987 kaksikymmentäneljä maata allekirjoitti Montrealin sopimuksen otsonikerrosta tuhoavien päästöjen vähentämiseksi. CFC-ponnekaasujen käyttö ja päästöt on erinomaisesti kuriin ja kaikki maailman maat ovat sitoutuneet sopimukseen.
Sairaslomalla oleva Timo Soini ilmeisesti erään pilapiirroksen innoittamana ehti plokissaan kyselemään otsonin suojelemisen perään. Että onko siitä mitään hyötyä ollut?
Sairaana ei kannattaisi töitä tehdä, heti seuraavana päivänä Ilmatieteen laitos kertoi otsonikerroksen olevan toipumaan päin. 25 vuotta sitten allekirjoitettu sopimus on tehonnut ja toiminut. Tosin ilmakehän klooripitoisuudet eivät vieläkään ole laskeneet vuoden 1980 tasolle, mitä pidetään edellytyksenä täydelliselle toipumiselle.
Otsonikerros suojaa ihmiskuntaa liialliselta UV-säteilyltä. Kymmenessä vuodessa CFC-kaasujen päästöt saatiin teollisuusmaissa pienennettyä murto-osaan aikaisemmasta. Silti napa-alueiden otsonikatoalueet jatkoivat kasvamistaan aina vuoteen 2006 saakka. Nyt laajeneminen on pysähtynyt, mutta ihosyöpäsairastuvuus on etenkin Australiassa ollut kasvussa.
Palautuminen on hidas prosessi, eikä muilla poliitikoilla ole syytä ryhtyä irvimään Soinia. Mitenkään suojassa emme vielä ole, eikä ongelma ole kokonaan ratkaistu. Kiina ja Intia ovat CFC-kaasujen suurimmat tuottajat ja päästäjät.
25-vuotisjuhlavuoden teemaksi on valittu Ilmakehän suojeleminen tuleville sukupolville ("Protecting our atmosphere for generations to come"). Sen otsonikerroksen suojeleminen osoittaa, että ilmakehään voi vaikuttaa. Mutta tuloksia saa aikaan hitaasti, todella hitaasti.
Siihen pilapiirrokseen palatakseni. Asiat tapaavat kadota julkisuudesta kun ne alkavat toimia.
* Ozone Day 2012
* Otsonikerros toipumassa – päästöjä rajoittavan sopimuksen solmimisesta 25 vuotta. Ilmatieteen laitos 13.9.2012.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti