Tänään on kulunut kolmekymmentä vuotta Hergén (s. 1907) kuolemasta. Philippe Goddinin elämäkerta kuusi vuotta sitten paljasti kuolinsyyksi AIDSin, jonka sarjakuvataiteilija oli saanut jossakin hänelle parin viimeisen elinvuoden aikana tehdyissä lukuisissa verensiirroissa. Hergéllä oli perinnöllinen veritauti, ja vielä 1980-luvun alussa AIDSia ei juurikaan tunnettu, eikä sitä siis osattu verenluovuttajilta tarkistaa.
Pitkään Hergén kerrottiin kuolleen leukemiaan. Tintin isän ympärillä liikkuu paljon paikkansa pitämättömiä juttuja ja tarinoita. Eläessään Hergé ei koskaan julkisesti kertonut sukutaustastaan. Ensimmäiset, vasta kuoleman jälkeen tehdyt biografiat paljastivat yllättäviä, Tintin seikkailuihinkin vaikuttaneita seikkoja. Samat biografiat tosin sisälsivät paljon arvauksia ja kuvitelmia.
Luotettavimmat Hergéstä ja hänen elämästään kertovat teokset ovat Numa Sadoulin, Benoit Peetersin, Pierre Assoulinen ja Philippe Goddinin tekemät. Näihin neljään tukeutuen on Jean-Marie Apostolidès kirjoittanut pitkän, kirjana julkaistun kirjeen Hergélle. Esseistiikaksi luokiteltava Lettre à Hergé (Éditions Les Impressions Nouvelles 2013). Stanfordissa ranskan professorina toimiva Apostolidès on aikaisemminkin kirjoittanut Tintistä ja Hergéstä.
Lettre à Hergén julkaisu on ajoitettu kuoleman muistopäivän tuntumaan. Kustantajan kotisivuilla julkaistun näytteen perusteella Apostolidès pohtii ja arvioi monia aikaisempien tutkijoiden työn herättämiä kysymyksiä. Esimerkiksi sitä, kuinka paljon työnantaja, päätoimittaja isä Wallez määräsi ja vaikutti ensimmäisten Tintin seikkailujen sisältöön.
Hergén sarjakuvia on myyty enemmän hänen kuolemansa jälkeen kuin eläessä. Sadan miljoonan myydyn kappaleen raja meni rikki 1980-luvulla, nykyisin myyntiluvut ovat 250 miljoonan luokkaa. Tintin seikkailuja on hyvin saatavilla, noin kuudellakymmenellä kielellä.
1970-luvulla kun Tintti löi itsensä Suomessa läpi jotkut moittivat Tintin maailmaa vanhanaikaiseksi. Kriitikoille voitiin vastata, että ne ovat vanhoja, pääosin 1930-1950-luvuilla tehtyjä. Näyttävästi juhlitut Tintin 70- ja 75-vuotisjuhlat olivat nostalgista paluuta 1900-luvulle. Tintin sivuille on jäänyt merkkejä koko 1900-luvun historiasta.
Tärkeintä nostagiassa lienee Benoit Peetersin muistuttama ajatus siitä, että jokainen lukukerta palauttaa lukijan mieleen kaikki aikaisemmat lukukerrat. Sarjakuva ei kerro ainoastaan tarinaa, vaan se herättää myös omat muistot.
* Lettre à Hergé.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti