Ville Pirinen
Yhesti yhes viidennes paikas
Suuri Kurpitsa 2012
Tamperelainen sarjakuvaseura Suuri Kurpitsa julkaisi neljä vuotta sitten Ville Pirisen pienen sarjakuvakirjan Yhesti yhes paikas (2009). Se kuvitti tarinoita, joita kerrotaan tosina – totuuden vakuutena oli se, että kaikki kerrottu oli tapahtunut jollekin kaverin tutulle. Useisiin tarinoihin liittyi joku häpeällinen tai karmaiseva elementti. Jutut jäävät askarruttamaan mieltä. Kyllä tällaistakin tapahtuu, kai.
Yhesti yhes paikas sai sen verran huomiota ja suosiota, että pikkukirjasia ilmestyi lisää. Nyt sarja on edennyt jo viidenteen osaan. Ensimmäisessä osassa Pirinen piirsi ja kertoi huolellisesti painottaen tarinan olevan totta. Se oli tärkeää teoksen idean kannalta. Näitä tarinoita yleensäkin kerrotaan vakavalla naamalla yrittäen saada toinen asettumaan tarinan henkilön asemaan.
Viidennessä tarinakirjassa perusolettamus valahtanut valjuksi. Pirinen teoksen alussa kertoo vitsin ja tiivistää idean lyhyesti: ”jutut on ehkä melkein totta”. Muutoinkin Pirinen ottaa enemmän vapauksia totena esittämisen suhteen. Lapin ryyppäämistä kuvatessaan hän esittää useita vaihtoehtoisia tarinankaaria, toinen toistaan karmaisevampia. Tietenkin Pirinen tekee tämä totuuden vaatimuksen täyttäen, tehden jopa kaavioita siitä miten kertomus on muuttunut kulkiessaan suusta suuhun.
Uusimman kokooman ensimmäisessä kertomuksessa pääosassa on videokameran lahjaksi saanut teinipoika. Kuten Pirinen kertoo, 1980-luvulla eivät nuoret saaneet kalliita lahjoja ilman käytännöllisen hyödyn ajatusta. Videokameralla oli kuvattava serkun rippijuhlat.
Serkukset harjoittelevat kameran käyttöä edellisenä iltana kuvaamalla muun muassa pornolehden kuvia. Seuraavana päivänä samalle nauhalle kuvattiin sukujuhlat kaikkine kliseineen. Juhlien päätteeksi katsottiin kuvattu. Tietenkin koko suku näkee vilahduksen harjoituspornokuvista. Sellainen teinihäpeä ja nolostuminen kulkee mukana läpi koko elämän, summaa Pirinen kertomuksen.
Ville Pirisen Yhesti yhes paikas -sarja on mitä mainiointa nykykansanperinteen taltiointia. Tarinatyypille on oleellista kertomisen tapa. Viisaasti Pirinen ei ole jäänyt toistamaan ensimmäisen osan rakenteita, vaan antaa kirjasarjansa kehittyä ja muuttua osa osalta. Näin mukaan tulee uusia ulottuvuuksia. Päästäkseen sisään Pirisen kansantarinamuunnelmiin lukeminen kannattaa aloittaa ensimmäisestä osasta.
Julkaistu Kaltiossa 6/2012
Aikaisemmista osista katso
* Pirinen yhesti ja toisesti
Juttuja on ilmestynyt jo kuudeskin kokoelma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti