Jumala soittaa

Hanna Hauru
Paperinarujumala
Like 2013


Kaupunginjohtajan sihteerinä työskentelevä Laina saa kesken sanelujen puhtaaksikirjoittamista puhelun. Jumala soitti ja kertoi maailmanlopun olevan tulossa aprillipäivänä 1962. Sitä ennen Lainan on perustettava lahko ja hankittava 800 kannattajaa. Muutoin kaikki joutuvat kadotukseen. Laina leikkaa kaupungintalon puhelimen luurin paperinarujohdon poikki ja ryhtyy toimeen.

Hanna Haurun (s. 1978) teokset sijoittuvat pohjoispohjalaisiin tai laajemmin pohjoissuomalaisiin mielenmaisemiin.  Uusi romaani kuvaa Oulussa 1960-luvun alussa vaikuttaneen heinoslaisuuden johtohahmoja, Laina ja Liana Heinosta. Pääosassa on jumalalta soiton saanut Laina, isän suosikki Liana on kertojaäänenä vain pari kertaa.

Maailmanloppu ei tullutkaan huhtikuun alussa 1962. Senhän tiedämme. Hauru keskittyykin kuvaamaan niitä mielenliikkeitä, jotka tekevät harmaasta varpusesta julistajan ja mitä tulemattoman maailmanlopun jälkeen tapahtui.

Laina ja Liana kasvoivat voimakkaassa uskonnollisessa ristiriidassa. Äiti kertoi Jeesuksesta, isä ei tahtonut mainittavan hänen nimeäänkään. Paperinarujumalan luvut on nimetty erilaisten kankaiden mukaan. Kaiken jälkeen paljastuu, että isän ja äidin välisessä suhteessa oli ollut lapsilta salattua silkkiä.

Hauru kirjoittaa säästeliään täsmällisesti. Adjektiivit saavat painoa. Silti kaikki tarpeellinen välittyy.

Istumme tiukasti kiinni toisissamme ja puhuttelemme Jumalan luuria. Odotamme hänen soittoaan. 

* * *

Kirjablogeissa Paperinarujumalasta on kirjoitettu paljon. Kirjaan on tartuttu muun muassa seuraavissa: Kirjojen keskellä, Luen ja kirjoitan, Lumiomena, Lukukausi, Kirjavinkit, Kirjainten virrassa, Kulttuuri kukoistaa, Vielä palaa lukulamppu ja Kirjavalas.

Aikaisemmin olen kirjoittanut Haurun Utopiasta.