Pieksämäen Iso-Pappila, nykyinen Kulttuuripappila Sylvi, ei ole varsinainen museo, mutta tulkoot esitellyksi sellaisena hyvien aikeiden perusteella. Lisäksi viikkoon en ole museossa käynyt, ja museohaasteeseen tarttunut Mari Jalava on ehtinyt jo useampaan paikkaan! (En tätä kilpailuna ota, enkä suunnitelmia aio muuttaa useampiin musoihin päästäkseni)
Kulttuuripappilassa vaalitaan Sylvi Kekkosen muistoa, esitellään pieksämäkeläistä kotiseutuaineistoa ja pidetään taidenäyttelyitä. Museotyön peruselementtejä on läsnä monta, mutta erityisesti henkilö- ja kulttuurihistoriallinen työ kaipaisi ammattilaisapua.
Urho Kekkosen tuleva appi Kauno Uino työskenteli apupappina Pieksämäellä alkuvuonna 1900. Hän perheineen asui Ison-Pappilan pihapiirissä olleessa apupaille tarkoitetussa talossa. Se purettiin 1955, paikalla on nykyisin muistomerkki. Kauan Uinot eivät Pieksämäellä Sylvin syntymän jälkeen olleet, perhe muutti jo huhtikuussa 1900 Heinolan maalaiskuntaan.
Taidenäyttelyiden teemana oli Haapakoski, Aarteiden Haapakosket. Valokuvin esiteltiin tuota ruukkikylää, ja synnyinkylänsä mukaan nimensä ottaneen Aarne Haapakosken (alk. Laitinen, tunnetaan Outsider-nimimerkillään kirjoittamastaan, 1904-1961) piirustuksia. Esillä oli myös pari vuotta sitten perustetulle Aarne Haapakoski -seuralle logon tehneen Jorma Pitkäsen sarjakuvia.
Haapakosken nimikkoseura on julkaissut Pitkäsen sarjakuva-albumin Haapakoski Bruk Ab - vuosikertomus 2042 (2013). Palataan siihen myöhemmin.
 |
| Kamarissa oli monia muistokirjoituksia... |
 |
| ... ja kirjallista tuotantoa. |
 |
| Suteen ei saanut koskea. |
 |
| Kotiseutuesineistöä oli ullakolla. |
 |
| Aarne Haapakosken kirjoituspöytä vuodelta 1959. |
 |
| Keijo Parkkusen ajatusten esittely taisi olla tarkoitettu kevennykseksi kävijöille. |
2 kommenttia:
Ei, tämä ei ole kilpailu. Vaikka eilenkin kävin kyllä viidessä museossa ja ajoin yhtä museotietä museoautolla... Mutta nyt tulee vähän taukoa ainakin kirjoittamisessa. Taitaa mennä talveen, ennen kuin ehtii näistä kaikista kirjoittaa.
Uinosta tuli mieleen, että Sylvin sisar Elin Uino eli elämänsä täällä Uudessakaupungissa. Hän oli täällä kuvaamataidon opettajana paikallisessa lyseossa ja hänestä olen kuullut paljon muisteluita. Oli pienellä paikkakunnalla kulttuuripersoona. Maalasi, piirsi ja luki kuulemma kirjallisuutta aina oppitunneilla oppilaille ääneen. Sillä aikaa kun he siis piirsivät tai maalasivat. Meillä museossakin on ainakin hänen maalaama omakuva.
Huomenna (tai oikeastaan tänään) olisi tiedossa viiden museoan päivä minullekin. Saman katon alle ne sijaitsevat, joten välimatkat eivät käy esteeksi.
Mukava aihe kesäksi Suomen lukuisat museot ovat olleet. Selkeämpää jatkuvuuttakin tähän blogiin on tullut.
Lähetä kommentti